Taisteluni sossun kanssa

Mistä saada apua asunnottomalle? Miska ja Kioskin toimittaja Eve Väyrynen kohtasivat byrokratian yhdessä.

Näkökulma. 24-vuotiaan asunnottoman Miskan tarina on herättänyt paljon kysymyksiä ja huolta tiistaisen lähetyksen jälkeen. Kioskille tuli paljon viestejä, joissa kysyttiin, miten Miskaa voisi auttaa ja missä hän on nyt.

Miskalle järjestyi ystävällisen katsojan kautta väliaikainen majoitus, jossa hän asuu toistaiseksi. Seuraava askel on löytää pysyvä asunto, jota voisi kutsua kodiksi. Tätä ryhdyimme selvittelemään Miskan kanssa yhdessä keskiviikkona. Se ei ollutkaan ihan pikku juttu.

Ensiksi etsin Helsingin sosiaaliviraston sivuilta tietoa siitä, mistä voisimme saada meille asiantuntija-apua. Haluan löytää yhden numeron, johon soittaa, siis yhden ihmisen, joka osaisi auttaa Miskaa tässä tilanteessa parhaiten. Lähden ratkomaan ongelmaa asunnottomuuden kautta. Helsingin kaupungin sivut ovat turhauttavat. Tarvitsisin vain yhden numeron, johon esittää kysymykseni: Mistä saan jeesiä ihmiselle, jolla ei ole asuntoa.

KVG – Näin etsin numeroa netistä

Googlailen ja pohdin, mihin numeroon minun kannattaisi soittaa. Miska on nukkunut neljä kuukautta ulkona, mutta nyt hänellä on asunto toistaiseksi. Tilanne ei siis vaadi soittoa kiirellisten asioiden numeroon?

Miska on nukkunut neljä kuukautta ulkona, mutta nyt hänellä on asunto toistaiseksi. Tilanne ei siis vaadi soittoa kiirellisten asioiden numeroon?

Sosiaaliviraston palvelut menevät kotiosoitteen mukaan. Mutta mihin soittaa ihminen, jolla ei ole osoitetta? Päätän soittaa keskustassa sijaitsevaan, hätämajoitusta helsinkiläisille tarjoavaan Hietaniemen palvelukeskukseen.

Ystävällinen mies kertoo puhelimessa, että he tarjoavat todellakin pelkästään hätämajoitusta. Paikka ei kuulosta houkuttelevalta. Nukkuminen tapahtuu 4-10 hengen huoneissa, joissa voi olla levotonta. Majoittuvilla ihmisillä on mielenterveys- ja päihdeongelmia. Asunnottomat nuoret aikuiset eivät viihdy hätämajoituksessa, vaan nukkuvat yönsä mieluummin esimerkiksi rappukäytävässä. Yö samassa huoneessa yhdeksän alkoholistin kanssa? Ei kiitos, pohdin.

Yö samassa huoneessa yhdeksän alkoholistin kanssa? Ei kiitos, pohdin.

Miskakin on valinnut mieluummin Helsingin rautatieaseman laiturilla nukkumisen kuin Kampin hätämajoituksen.

​Puhelu turhauttaa. Yritän parhaani mukaan sanoittaa Miskan avun tarvetta, mutta se on vaikeaa. Tajuan itsekin, ettei Miska ole tällä hetkellä kiireellinen tapaus.

Yritän silti. "Kaverillani on kämppä just nyt, mut hän tarvitsee pian oman asunnon. Hän on nukkunut neljä kuukautta rautatieasemalla, eikö tässä nyt jotain voisi tehdä?" 

"Ei muuta kuin kaupungin asuntojonoon, kuten kaikki muutkin," kuuluu vastaus puhelimessa. Sitä kautta asunnon saaminen on hankalaa, mutta muuta ei ole tehtävissä. 

Tästä kaikesta tulee toivoton olo. Mietin jo, että pitäisikö vain luovuttaa, ja antaa olla. Miska on kuitenkin opiskelija-asuntojonossa, entä jos luottaisimme vain siihen?

Onko asia kiireellinen?

Päätän inttää virkailijalle puhelimessa, että tarvitsen tilanteen selvittämiseen ammattiapua. Tuntuisi paremmalta tavata ihminen, joka auttaisi täyttämään kaikki tarvittavat lippulaput. En ole sosiaalityöntekijä, joten tuntuu, etten osaa auttaa kaveriani tarpeeksi hyvin yksin. Mies neuvoo olemaan yhteydessä Miskan viimeisimmän osoitteen mukaiseen sosiaalitoimen pisteeseen. Selvä.

Perillä tajuamme, että henkilökohtainen käynti oli täysin hukkareissu.

Aulatyöntekijä antaa meille sosiaalityöntekijän puhelinnumeron, johon voi soittaa seuraavana aamuna klo 9-10 välillä. Sama numero olisi luultavasti löytynyt netistä, jos olisimme tienneet mistä etsiä. Soittoaika on tosin harmittavan huono, sillä Miskalla on aamulla koulua. Lupaan soittaa Miskan puolesta virkailijalle aamulla, sillä minulla on iltavuoro.

En ole paikalla kahteen päivään, soita minulle myöhemmin uudestaan. Kiireellisissä asioissa voit ottaa yhteyttä toiseen työntekijään.

Tämä on puhelinvastaaja

Aamulla pohdin heräillessäni, että miksi hitossa soittoaika on näin aikaisin? Jos sairastaisin masennusta, saisinko itseäni ylös tähän aikaan? Ainakin minun tekisi mieli torkuttaa yli kymmeneen, tai siirtää soittamista seuraavaan päivään.

Nousen kuitenkin ylös ja soitan. Puhelimessa kuulen vastaajan äänen. "En ole paikalla kahteen päivään, soita minulle myöhemmin uudestaan. Kiireellisissä asioissa voit ottaa yhteyttä toiseen työntekijään."

Joudun jälleen pohtimaan, onko Miskan tilanne kiireellinen. Ehkä kuitenkaan ei. Hänellä on nyt katto päänsä päällä. Sovin Miskan kanssa, että yritämme soittaa virkailijalle uudestaan heti ensi viikon alussa.

Kuka auttaisi avun tarpeessa olevaa ihmistä?

Kysyn neuvoa myös Nuorisoasuntoliitosta. Heidän mielestään sosiaalityöntekijän tapaaminen on hyvä idea. Silloin ainakin yksi ihminen voi katsella Miskan tilannetta isompana kokonaisuutena. Tilanne turhauttaa, mutta saan tästä lisätsemppiä jatkoon. Kyllä me saadaan Miskan kanssa jeesiä.

Loppupäivän pohdin koko systeemimme järkevyyttä. Meillä on hieno tukijärjestelmä, mutta ilman sinnikkyyttä tämä taistelu sosiaalijärjestelmän kanssa olisi jo jäänyt kesken.

Jaksavatko ihmiset soitella eri numeroihin silloin, kun he haluavat apua? Kykeneekö ihminen soittamaan juuri silloin, kun virkailijalle on varattu tunti aikaa?

Kuinka monta "en ole paikalla, soita myöhemmin uudestaan" -vastaajaviestiä sinä kestäisit kuulla?

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00