Mitä tehdä, kun alkoholista on mennyt hohto – "juomisesta oli tullut vaan tympeä tapa"

Kioskin alkoholitrilogian toisessa osassa, jossa käsitellään alkoholin haittoja, näyttelijä Juha Hippi esittää katkelmia monologistaan Tippa.

Mulla oli jo pitkään ollut sellainen olo, että juomisesta oli tullut vaan tympeä tapa.

Palkittu monologi sai alkunsa keskusteluista, joita Juha Hippi ja hänen kirjoittajakumppaninsa Mikko Räty kävivät juomisesta ja suomalaisten suhteesta alkoholiin. Useita eri hahmoja esittelevän näytelmän omakohtaiset osuudet, peilaavat koskettavasti Hipin suhdetta omaan juomiseensa.

"Mä rupesin tossa reilu vuosi sitten miettimään mun alkoholin käyttöä. Mulla oli jo pitkään ollut sellainen olo, että juomisesta oli tullut vaan tympeä tapa. Siihen ei enää liittynyt sellaista hohtoa, mikä siinä vielä joskus nuorempana oli. Se nousuhumalan voimien tunto, että jos olisi maassa ripa ja taivaassa kahva, niin tämä jätkä vetäsis ne yhteen.

Krapuloista oli tullut todellisia morkkiksia. Jos oli tintannut viikonloppuna molempina iltoina, oikeastaan vasta tiistaina alkoi tuntua että on täysin selvä ja toimintakykyinen. Ja kun tässä iässä ne krapulat menee ihoa syvemmälle, ei selviäkään enää pelkällä hampaanpesulla, vaan tulee masentunut ja alakuloinen olo.

Musta tuntui, että alkoholi oli päässyt salakavalasti hiipimään jokaiselle osa-alueelle mun elämässä. Mä olin tottunut palkitsemaan itseni juomalla. Kun koitti viikonloppu, join. Kun alkoi loma, join. Ja aina kun kavereita näin, niin kaljallehan me mentiin. Tuntui että juominen oli ainoa tapa irtautua arjesta."

"Mitä mä teen, jos en juo?"

Vaikka ilo alkoholista oli kadonnut, siitä irtautuminen pelotti Hippiä.

"Kliseisesti sanottuna musta tuntui siltä, että ilo ilman viinaa oli kadonnut. En osannut enää nauttia elämästä ilman alkoholia. Mä ajattelin, että nyt on pakko tehdä jotain. Mä halusin selvittää, osaanko enää nauttia elämästä ilman viinaa ja onko sellainen ylipäätään mahdollista. Päätin yrittää olla vuoden täysraittiina. Siis tipatta. Heti kun olin sen päätöksen tehnyt, niin mua alkoi pelottaa ihan perhanasti. Tuntui kuin olisin menossa amputoimaan jonkun jäsenen. Mitä mä teen, jos en juo? Minne mä meen ja ketä mä nään. Musta tuntui, että joku äärimmäisen tärkeä osa-alue mun elämästä oli katoamassa."

Elämän tuhlaaminen syynä alkoholista luopumiseen

Moni tavallinen suomalainen pohtii onko alkoholi liian suuri osa elämää. Kuinka paljon on liikaa? Juha Hippi käy läpi samoja pohdintoja monologissaan.

"Oon mä pohtinut, että olisinko mä alkoholisti. En mä usko. Mä en juo aamulla krapulakaljoja, en juo yksinään himassa, enkö oo sössinyt mitään duuneja viinan takia. Mutta kyllä alkoholi vei multa terän elämästä. Nousuhumalastakin oli tullut lähinnä tylsä tuttava. Sitä ei ollut enää kiva tavata. Sillä oli aina ne samat jutut illasta toiseen.

Ja se on just se minkä mä halusin lopettaa. Sellainen elämän tuhlaaminen. Mä en edes halua tietää kuinka paljon aikaa mä oon viettänyt kännissä tai krapulassa tai siinä alkoholin aiheuttamassa tekemättömyyden tilassa. Siitä mä olen itselleni vihainen, että mä oon antanut sen jatkua näinkin pitkään."

"Suomessa juodaan liikaa. No, sen toteamiseen ei tarvitse olla kummonenkaan näkijä. Mutta mä en nyt tarkoita pelkästään suurkuluttajia ja alkoholisteja, vaan ihan normaalipulliaisia, jotka elää sitä viikonloppuelämäänsä vuodesta toiseen. Opiskelijoita,  duunareita. Meitä. Mun kokemuksen mukaan sellainen tissuttelu ja viikoittainen käyttö on omiaan tappamaan ihmisessä aloitteellisuutta ja innostuneisuutta ja sellaista lapsenomaista innostumisen kykyä. Olisi tosi mielenkiintoista nähdä minkänäköstä jengiä tuolla kadulla kulkisi jos tässä maassa ei juotas tippaakaan alkoholia."

Mikä muuttui, kun oli kokonaan juomatta

Nyt kun miettii alkoholin plussia ja miinuksia, niin voin rehellisesti sanoa, että niitten plussien keksiminen on ihan pirun vaikeeta, mutta miinuslista on loputon.

Juha Hippi ei kokenut jääneensä mistään paitsi, kun luopui juomisesta. Päinvastoin, elämästä tuli parempaa.

"Ainakin mä olen rohkeampi kuin aiemmin. Pystyn selvinpäin laulamaan karaokea ja tanssimaan. Uskallan lähestyä tyttöjä ja pyytää niitä vaikka kahville. Mä nukun paremmin ja enemmän kuin ennen. Mä olen saanut viikonloput takasin. Voin hypätä auton rattiin vaikka sunnuntaiaamuna, eikä tartte katsoa kellosta milloinka pystyn ajamaan. Voin ilmoittautua mille tahansa viikonloppukurssille ja mä tiedän, että mä pystyn sinne myös menemään. Mä nautin luonnosta ja kalastuksesta taas ihan kuten lapsena.

Aiemmin mulla oli usean kerran vuodessa sellainen masennus ja alakulokausi. Ne saattoi olla vielä aika synkkiäkin. Nyt ne on loistaneet poissaolollaan. Mulla on hyvä olla. Mutta on musta myös tullut kovempi. Mä en jaksa niin paljon sellasta tyhjänpäivästä lässytystä, mitä baareissa valtaosa ajasta kuitenkin on. Mä vaadin itseltäni ja muilta enemmän. Mä oon tajunnut, että minä itse olen vastuussa omasta elämästäni ja mulla on vaan yks elämä ja se on tasan tarkkaan mun itseni vastuulla miten mä sen elän ja mitä mä elämältäni haluan. Ja jos mä jotakin haluan, niin mun on parempi alkaa toimia sen eteen, eikä pelkästään jäädä odottelemaan.

Mä en myöskään syytä töppäilyistäni viinaa tai ketään muita, vaan pelkästään itseäni. Ja mä olen oppinut olemaan yksin. Mun ei tartte koko ajan hakea hyväksyntää muilta, vaan voin viettää vaikka perjantai-illan yksin kotona ja kirjoitella päiväkirjaa. Mä olen oppinut, että ei se ilo ilman viinaa ole minnekään kadonnut. Se on vaan ollut pitkään piilossa kun se on tuntenut itsensä tarpeettomaksi. Nyt kun sille on antanut aikaa, niin se on alkanut taas pikkuhiljaa nostaa päätän ja se on tuntunut hyvältä. Mä olen oppinut, että mä en tarvitse alkoholia.

Nyt kun miettii alkoholin plussia ja miinuksia, niin voin rehellisesti sanoa, että niitten plussien keksiminen on ihan pirun vaikeeta, mutta miinuslista on loputon. Ainakin mun kohdalla.

Moni teistä nyt miettii, että ok, tää ei koske minua, mä en juo liikaa ja mun ei tarvitse miettiä mun alkoholinkäyttöä. Hyvä niin. Mutta kokeilkaa sitten vaikka ihan huviksenne vaikkapa kahta tai kolmea kuukautta selvinpäin. Siis tipatta. Lupaan, että ette jää mistään paitsi, mutta siinäkin ajassa saattaa löytyä jotakin ihan uutta."