"Vanhempani olivat alkoholisteja, ja hiljaisten Suomessa kukaan ei puuttunut"

Kysyimme suomalaisilta, mitä hyvää ja mitä huonoa alkoholi tuo arkeen. Sadat ihmiset kertoivat tarinoita känni-illoista, joiden jälkeen kaduttaa, lapsuudesta, joka menetettiin alkoholisoituneelle vanhemmalle ja avioliitoista, jotka viina tuhosi.

Kännissä olet.. ääliö

Alkoholin tuomat haitat alkavat arjessa pikkuhiljaa. Tilin tarkistaminen darra-aamuna hirvittää, krapula syö mahdollisuuksia urheilusta ja kännissä tulee tehtyä asioita, joita selvänä ei tekisi.

– Muutut ihmisenä ku meet tietyn pisteen yli. Tullu möhlittyä ihmissuhteita ja oma mielenterveyskin ollut ajoittain koetuksella. Näin vanhemmiten tajunnu, ettei toi alkoholi sovi kaikille.

– Tyhmiä juttuja saa hävetä viikkotolkulla, ja terveys ja rahatkin menevät. Ei asioista tule aidosti nautittua samalla tavalla kuin selvänä, jos on juonut liikaa. Seuraavana aamuna kaduttaa poikkeuksetta.

Kännissä on tullut petettyä, vaikka se onkin omaa moraalia vastaan.

– Järjettömiä sekoiluja ja tekoja, joita joutuu katumaan koko loppuelämän, hirveitä krapuloita ja  morkkiksia, kunto laskenut. Jos saisin elää elämäni uudestaan, niin en koskisi alkoholiin kertaakaan.

– Kännissä tulee lörpöteltyä asioita ja sanottua mielipiteitä, jotka eivät ole omiani. Minulle krapula iskee todella pahasti ja känni-illan jälkeinen päivä menee aina kokonaan maatessa ja voivotellessa. Rahaa juomiseen on mennyt aivan liian paljon. Sillä summalla lähtisi jo luksuslomalle tai parille! 

Alkoholi tuhoaa ihmissuhteet

Pidempään jatkunut juominen ja alkoholisoituminen satuttaa kaikkia juojan läheisiä. Moni kertoi Kioskille kipeytyneistä suhteista ystäviin, aviopuolisoihin, vanhempiin ja perheenjäseniin, kun alkoholi vie toisen.

– Avopuolisosta on tullut rasittava juoppo. Pieniinkin vastoinkäymisiin haetaan lohtua pullosta, eikä mitenkään lasillisella viiniä vaan pullolla ja jatkot baarissa. Aamuyöllä tulee sitten kotiin haastamaan riitaa milloin mistäkin. Töissä käyminen kärsii ja en halua mennä puolisoni kanssa minnekään missä on alkoholia, sillä hänestä tulee sietämätön idiootti ja riidan haastaja.

– Kun aikaisemmin lähes absolutisti läheinen ratkeaa juomaan,  juo suurehkon omaisuutensa, läheisiltä pummatut rahat ja lopulta itsensä hengiltä 15 vuodessa, ei voi mitään hyvää alkoholista sanoa. Mitään ei pysty tekemään, kaikkea yritettiin, mutta retkahdukset vain seurasivat lyhyitä selviä jaksoja.

Äitini oli alkoholisti. Hän teki itsemurhan.

– Vanhempani olivat alkoholisteja, ja hiljaisten Suomessa kukaan ei puuttunut asiaan, vaikka hulluksi päässyt meno perheessä oli kaikilla tiedossa. Muistan ala-asteelta myös toisen ystäväni, joka asui alkoholisoituneen vanhempansa kanssa. Kerran hän soitti keskellä yötä ja pyysi päästä meille yöksi, sillä hänen vanhempansa oli humalassa ja kävi häneen kiinni. Valitettavasti lapsenaivoissani ei vielä logiikka pelannut ja ilmoitin surullisena, ettei meille voi tulla yöksi ilman, että asiasta sovitaan etukäteen. Jälkikäteen muisto karmii niin syvältä, että antaisin mitä vain päästäkseni takaisin siihen hetkeen ja korjaamaan tilanteen. Hänet sijoitettiin myöhemmin sijaisperheeseen ja toivon hänelle kaikkea hyvää ja kaunista. En käytä alkoholia, ja se koettiin nuoruudessani suureksi ongelmaksi. Niinpä jäin ypöyksin kriittisessä kehitysvaiheessa. Nykyisin minulla ei ole todellisia ystäviä, sillä en osaa luottaa muihin enkä luo kestäviä suhteita vaikka haluaisin.

– Ex-mieheni oli ja on alkoholisti, en sitä silloin vain tajunnut kokemattomuuttani. Elämässä ei ollut mitään pysyvää tai ennalta arvattavaa. Miestä sai odotella yöt läpi baarista tai toimistoltaan missä oli itsekseen tissuttelemassa. Työt ja parisuhde kärsi rajusti, lopulta hän syytti minua kaikesta ja etsi uuden naisen.

– Äitini oli alkoholisti. Hän teki itsemurhan. Siskoni on alkoholisti, emmekä ole väleissä. En pysty olemaan hänen kanssaan tekemisissä,  kun hän on juonut. Näissä tärkeissä ihmissuhteissa kuningas Alkoholi oli aina osoittautunut tärkeämmäksi kuin minä sisarena ja tyttärenä.

Vanhempani olivat alkoholisteja, ja hiljaisten Suomessa kukaan ei puuttunut asiaan, vaikka hulluksi päässyt meno perheessä oli kaikilla tiedossa. 

– Molemmat veljeni ovat alkoholisteja, joiden pikkuveljenä jouduin pelon vallassa vuosia elämään. Jälkiä kannan edelleen aikuisiälläkin! Alkoholi on täysin turha myrkky! Itse olen elänyt oman elämäni täysraittiina, ja oikein onnellisena!

– Olen alkoholistiperheen lapsi. Nyt olen sen asian kanssa lopulta sinut, noin 30 v kotoa muuton jälkeen. En kanna kaunaa, mutta lopulta itsestänikin tuli alkoholisti. Ei ehkä taustan takia, mutta kuitenkin. Luulin pitkään, että kun olen nähnyt sen elämän, minulle ei tule ongelmia sen kanssa. Maailma opettaa toisin.

– Vanhempieni juominen aiheutti häpeää. En luota helpolla ihmisiin, en ole avoin helposti ja lohdutan itseäni syömällä.

– Aviopuolisoni alkoi lääkitä masennustaan alkoholilla. En tiedä, kumpi on syy ja kumpi on seuraus. Lopulta sain tarpeekseni miehestä, jota mikään muu kuin tupakka ja alkoholi eivät kiinnostaneet. Mieheltä meni työ, terveys ja talous. Avioliitto päättyi, koska juominen jatkui, eikä hän koskaan luvannut muuttua tai muuttaa mitään elämässään.

Hetkellistä riemua, pysyvää harmia

Alkoholi toimi vuosia minulle psyykelääkkeenä 

Monelle alkoholista on tullut joko oman tai läheisten juomisen takia elämänkumppani, jonka kanssa joutuu elämään. Alkoholia käytetään pakokeinoja todellisuudesta ja lääkkeenä ongelmiin.

– En keksi syytä, milloin alkoholi toisi jotain pysyvästi hyvää elämään. Hetkellistä riemua, iloa tai turrutusta voi tuoda, mutta siinä se. Alkoholiin voi hukuttaa murheitaan, mutta ei ne murheet poistu.

– Alkoholi toimi vuosia minulle psyykelääkkeenä eli tasoitin sillä tunnehuippuja. Minusta tuli alkoholisti ja muutuin itsekkääksi, uhmakkaaksi, levottomaksi ja kyvyttömäksi rakastamaan tai ottamaan rakkautta vastaan. Menetin lapseni ja aviomieheni. Minusta tuli ihmisraunio. Pidin kuitenkin aina kulissit pystyssä, olinhan akateemisesti koulutettu ja kaunis nainen: putkasta luentoja pitämään paksu meikkikerros kasvoissa ja kallis parfyymi puserossa. Tätä kesti 10 vuotta. Ei työterveyshuolto, A-klinikka eikä terapia auttanut… vaan vertaisryhmä, johon liityttyäni en ole juonut ja alkoholi on käynyt minulle tarpeettomaksi. Tänään elän tasapainoista raittiin keski-ikäisen naisen elämää jo kuudettatoista vuotta.

Muiden juomista on vaikea ymmärtää, kun siitä aiheutuu jatkuvasti harmia omaan arkeen:

– Naapuritalossa on kaupungin päihdeasuntola, jossa on ajoittain palvelupäälliköstä riippuen ikuinen vappu. Alkoholistien kännääminen ja sen katsominen on raskasta. Lapsia piti pienempänä viedä sisälle pihalta, kun asukkaat kaatuilivat ja pyllistelivät omalla pihallaan n. 4 metrin päässä. Itse oli oltava valmiudessa ja soittamassa apua naapuriin, ettei aamulla olisi pihalla eloton kaveri. Tällainen alkoholihaittojen jatkuva läsnäolo on äärettömän raskasta.