Suomimuodin suosikkivaate katosi – missä on farkkutakki?

Muistatko miltä tuntui vetää päälleen kivipestyt farkut? Tai herättääkö 1990-luvun Plastic Pony -muotikreiseily tuttuja väristyksiä? 

Suomalaisesta muotihistoriasta muistuvat kuitenkin ensimmäisenä mieleen klassikkotuotteet: raidat, isot kukkakuviot, kumisaappaat ja käytännölliset vaatteet. Designmuseon Suomimuodin antologia -näyttely esittelee myös suomalaisen muodin erikoisuudet. 

Näyttelyn kuraattori, toimittaja Liisa Jokinen kuvailee sinivalkoisen muodin noudattaneen perinteisesti kahta eri linjaa: toinen on modernistinen, minimalistinen ja käytännön läheinen, jonka suunnittelussa korostuvat luonnonmateriaalit, ja toinen puolestaan värikäs, kokeileva, kansanperinteestä innostuvat suuntaus. 

Mutta minkälaiset asiat yllättivät suomalaisen muodin historiassa eniten? 

1. Kekseliäisyys

Ensimmäinen suomalainen "tekninen insinööriluomus" pukeutumisen saralla ovat pula-ajan paperinarukengät 1940-luvulta.

 – Se oli oman aikansa resurssiviisautta, Jokinen kuvailee. 

Hänen mukaansa tyypilllistä suomalaiselle (muoti)suunnittelulle on aina ollut se, että tehdään niistä materiaaleista, jotka ovat lähellä ja saatavilla eikä tehdä mitään turhaa.

Uusimmista teknisistä muotituotteista Jokinen nostaa Lustwearin takin, jossa on irrotettava tasku, jota voi käyttää myös laukkuna. Janne Kyttäsen suunnittelemat tulostettavat 3D-kengät ovat mukana näyttelyssä, sanoo Jokinen.

2. Demokraattisuus

Monet suomimuodin klassikoista ovat sellaisia, joita me kaikki olemme joskus käyttäneet: Rukan sadetakki, Marimekon tasaraitapaita ja Hai-saappaat. Suomessa muoti ei ole koskaan ollut mikään yläluokan harrastus, Jokinen muistuttaa. Lähtökohtana on ollut suunnitteluideologia, jonka mukaan kaikki vaatteet on suunniteltu kaikkien käyttöön. 

 –  Meillä ei ole ollut kuninkaallisia, jotka olisivat saaneet aikaan muotivirtauksia, hän lisää. 

3. Värikkyys

 –  Jos katsoo vanhoja valokuvia, ei suomalaisten pukeutuminen näytä kovin värikkäältä, Jokinen tuumaa. 

Suomalaisessa muodissa näkyy vahvasti modernismi, kuten funktionaalisuus, käytännöllisyys ja simppeli ulkoasua.

 –  Tästä huolimatta suomalainen muoti on täynnä mielettömiä kuvioita, paljon väriä, paljon eri tekniikoita, Jokinen fiilistelee. 

Hyviä esimerkkejä värien kilvoittelusta ovat Marimekko ja monet nuoren polven suunnittelijat, kuten Sophie Sälekari, Laitinen-Raasakka-Sirén ja Daniel Palillo. 

4. Ajankohtaisuus

Jokisen mielestä monet vuosikymmeniä sitten suunnitellut vaatteet näyttävät edelleen freeseiltä ja nykyaikaisilta. Esim. Marimekon kellohameet vuodelta 1951 voisivat olla suoraan tämän hetken katutyylitähden vaatekaapista. Yksi näyttelyssä nähtävistä aikaa kestäneistä vaatteista on Annikki Karvisen luomus vuodelta 1978.

Jokinen kertoo, että näyttelyssä nähdään vaatteita menneisyydestä, jotka voisivat olla tuoreita tänäkin päivänä.

 –  Karvisen työt voisivat olla suoraan Aalto-yliopiston kevätnäytöksestä, Jokinen kuvailee. 

5. Katoavaisuus

Osa Suomimuodin historiasta on kadonnut lähes kokonaan, kertoo Jokinen. Suunnittelija Irja Leimu kaavoitti Lee Cooper -farkut suomalaiselle vartalolle sopiviksi, ja 1970-luvun puolivälissä ne saivat kaverikseen maihinnousutakin. Lee Cooperin takin alkuperäismallia vuodelta 1974 ei kuitenkaan löytynyt yrityksistä huolimatta. 

 –  Se on ikoninen maihari, jota on myyty satoja tuhansia kappaleita. Yhtä ainoaa hyväkuntoista ei löytynyt, Jokinen kummastelee. 

Hän uskoo, että aikoinaan kaikkien suosikkivaata oli niin pidetty, että ne käytettiin puhki. 

 –  Ensin kaupungissa ja sitten ne vietiin mökkivaatteiksi, Jokinen päättelee. 

PLUS:

"Suurin puistatus oli 1980-luvun kukertavat miesten kauluspaidat. Ne olivat aika rankkoja."