Soini vertasi Tynkkystä Tuntemattoman sotilaan Hauhiaan – tällainen tyyppi hän on

Kuohu alkoi Sebastian Tynkkysen blogikirjoituksesta. Kesällä perussuomalaisten kolmanneksi varapuheenjohtajaksi valittu 26-vuotias Tynkkynen ilmoitti, että nyt saa riittää. Yhdessä puoluehallituksen jäsenen Aleksi Hernesniemen kanssa hän vaati perussuomalaisten äänestävän siitä, voidaanko hallituksessa jatkaa, kun äänestäjiä on petetty maahanmuuttoasioissa.

Puolueen johto ei kannanotosta pitänyt. Tynkkysen mukaan perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin valtiosihteeri pyysi Tynkkystä eroamaan.

"Nuoret miehet ovat kärsimättömiä. Niin Hauhiallekin kävi Tuntemattomassa sotilaassa, ei pidä olla liian kärsimätön.

Soini on kuitenkin ollut valtiosihteeriään maltillisempi. Helsingin Sanomien haastattelussa hän kuittasi kärkkään kannanoton nuorten miesten toilailuna:

"Nuoret miehet ovat kärsimättömiä. Niin Hauhiallekin kävi Tuntemattomassa sotilaassa, ei pidä olla liian kärsimätön. Pitää malttaa. Mutta nuoret miehet ovat vähän tällaisia. Ei siinä mitään, olen itsekin ollut sellainen."

Kuka tämä Hauhia sitten on – ja miten hänelle kävi?

Sotamies Jukka Hauhian esiintyminen Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa on lyhyen puoleinen, vain parinkymmenen sivun mittainen. Koskela, Rokka ja muut sotilaat ovat jo käyneet useita taisteluja, kun innokas parikymppinen saapuu jatkosodan rintamalle täydennysmiehenä.

Karismaattinen alikersantti Antero Rokka ottaa heti kokemattoman Hauhian siipiensä alle ja opettaa häntä isällisesti toimimaan rintamalla. Rokka varoittaa Hauhiaa useaan otteeseen nostamasta päätään juoksuhaudasta.

– Paina häntäis päähä ast tämä: älä millokaa nosta päätäis hauvast! Melkein kaik kaatuneet tääl on sellasii, jotka on pitäneet päätää yhe sekunni liia kauva yllääl. Periskoopil senko katsot.
– Juu juu.
– Juu juu. Et sie huomaa jot hää justii näkköö siut.

Innokas Hauhia päästetään pian rintamalle yksin vartioon. Hauhia aloittaa vuoronsa kirjoittamalla kirjettä tupakkalaatikon päällä. Uteliaana miehenä hän huomaa kuitenkin pian kypärän liikkuvan vihollisen puolella. Hän nostaa päätään saadakseen vihollisen tähtäimeen – kokeneempien sotilaiden kielloista välittämättä. Rohkeus koituu Hauhian kohtaloksi, sillä vihollisen tarkka-ampuja osuu häneen välittömästi.

Näin Tuntemattoman sotilaat muut miehet muistelevat kaatunutta Hauhiaa:

– Siellä näkyi kypärä, mutta se oli niin törkeän ylhäällä, ettei se varmaan ollut kuin syötti. Silloin juuri pamahti ja minä arvasin että se on noussut kurkistelemaan ja menin sinne. Minä hälytin teille.
– Voi tuo hiton nulikka minkä tek. Ja mie neljä tuntii hänel just sitä selitin. Jos elloo ois jäänt ni nyt mie antasin keppii parraillaa.
– Ei olisi pitänyt päästää vielä yksin.