Aleksi "Mentaalisavuke" Rantamaan kolumni: Yllätys Arkadianmäellä
Politiikka on aina ollut sellainen juttu josta esitän tietäväni, vaikka todellisuudessa tietotaitoni jää taaperon tasolle. Etenkin muutaman neuvoa antavan jälkeen on pakko kovaan ääneen kertoa mitä puoluetta kannatan.
Ongelmat ilmenevät siinä kohtaa, kun joku kysyy tarkentavia, "miksi juuri tuo puolue" kysymyksiä. Enhän minä oikeasti mitään tiedä. Nimi kuulostaa kivalta tai jotain. Yleistämistä tai ei, mulla on suhteellisen vahva kutina, että en ole politiikkatietämykseni (tai tietämättömyyteni) kanssa yksin.
Okei, sen verran pitää sanoa että suurin osa selasi somea täysistunnon aikana, mutta hei, kuka ei selaisi?
Siitä syystä seuraavan jakson aihetta tiukasti pohtiessani politiikka nousi ykkössijalle ja ruohonleikkuukurssi nigeriaksi saa jäädä seuraavaan jaksoon. Miten sitä politiikkaa sitten tehdään ja mitä koko hässäkkä tarkoittaa?
Eduskunnasta luultavasti löytyy vastauksia. Kuvauspäivää edeltävänä iltana revin muutaman hiuksen päästäni miettiessäni, että mitä helvettiä mä oikeasti teen eduskunnassa ja miten saan koko homman kasaan? En erota Väyrystä Lipposesta, ja muutenkin tuntuu vähän omituiselta mennä täysin tuntemattomalle kentälle.
Aamu koitti ennen pitkää. Kirosin sängyssä ja mietin keinoja, miten pystyn skippaamaan koko itse-ehdottamani eduskuntareissun. Aamukahvi maistui kuumotukselta. Ahdistaa. Mitä mä puhun niille ihmisille? Ne on poliitikkoja eli pystyy jauhamaan mut suohon vaikka ilman kieltä.
Mitä jos kukaan ei annakkaan haastattelua? Potkujen pelossa raahasin kuitenkin itseni Arkadianmäelle ja yllätys oli valtionvelan tasoa. Jengi oli rentoa ja kaikki, joilta vain kysyä kehtasi, halusi tulla haastateltavaksi.
Päivä polttopisteessä osoitti että perhana, kyllä ne oikeasti duunia painaa.
Tunsin punotuksen kasvoillani koko ajan, koska ihan tosi, jännitti kuin ekaa kertaa ehkäisyä ostaessa, mutta silti päivä oli mahtava. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että kansanedustajat tekevät tarpeeksi töitä palkkansa eteen. Päivä polttopisteessä osoitti että perhana, kyllä ne oikeasti duunia painaa.
Okei, sen verran pitää sanoa että suurin osa selasi somea täysistunnon aikana, mutta hei, kuka ei selaisi? Mitäkö jäi käteen? Ymmärrys siitä että kyllä, kansanedustajat ovat ihan tavallisia ihmisiä tekemässä duuniaan. Ei kusipäitä eikä puolijumalia, vaan tavallisia ihmisiä.
Yksi päivä ei kyllä parantanut oikeastaan mihinkään suuntaan tietämättömyytäni asioista mutta hei, kyllä mä silti aion äänestää.