Yhden koiran tarina: Rakas, mutta niin sairas
Mä olen Riikka.
Rakastan koiria yli kaiken, ne ovat mulle osa perhettä.
Maukka on mopsi.
On kamalaa ajatella elämää ilman mopsia. Mutta yhtä kamalaa on ajatella mopsin elämää.
Kerran Maukalta meni taju iltalenkillä.
Tämä on Maukan tarina.
Maukka-mopsi päätyi luokseni läheltä. Äiti oli aina haaveillut ottavansa mopsin, koska "ne vaan on niin söpöjä". Lopulta äiti sitten otti kaverikseen ensin yhden ja pian toisenkin mopsin.
Mopsien hintoja katsellessaan äitini mietti, tarvitseeko sen koiran todella olla rekisteröity. Onneksi äiti löysi tarpeeksi tietoa rekisteröimättömien koirien riskeistä ja päätyi valitsemaan virallisen kasvattajan.
Kasvattajista ei olekaan mitään valittamista: mukavia ihmisiä, jotka todella välittivät koiristaan.
Lueskelimme pitkään mopseista. Olimme kuulleet kaikenlaisia tarinoita. Silmät pullahtavat päästä. Ei saa henkeä. Pyörtyy kuumalla. On ylijalostettu. Voi olla perinnöllisiä sairauksia.
Kasvattajat kuitenkin vakuuttivat: ei mitään hätää. Nämä ovat hyvistä geeneistä. Kasvattajissa ei olekaan mitään valittamista: mukavia ihmisiä, jotka todella välittivät koiristaan.
Mutta miksi rotumääritelmä, jota vastuullisten kasvattajien tulee noudattaa, kehottaa kasvattamaan koiramaailman mutantteja?
Maukka muuttaa kaupunkiin
Elämäntilanteet muuttuvat. Nuorempi mopsi Maukka muutti maalta luokseni kaupunkiin yksivuotiaana.
Yksivuotistarkastuksessa eläinlääkäri totesi, että koiralla on krooninen kuivasilmäisyys ja silmän pintaan on jo ehtinyt kertyä pigmenttiä.
Ai mitä?
Koiran silmä ei tuottanut kyynelnestettä tarpeeksi, silmä oli jatkuvasti liian kuiva ja siksi silmässä oli jatkuva tulehdustila. Siitä johtuen silmän pintaan muodostui pigmenttiä, pysyvää tummentumaa, joka heikensi koiran näköä. Maukka hankasi usein silmiään. Silmät rähmivät jatkuvasti.
Koiran silmä ei tuottanut kyynelnestettä tarpeeksi, silmä oli jatkuvasti liian kuiva ja siitä johtuen silmässä oli jatkuva tulehdustila.
Saimme käskyn antaa Maukalle silmää hoitavaa silmävoidetta sekä kosteuttaa silmää 3-4 kertaa päivässä. Keinokyyneliä.
Kyselin lääkäriltä, mistä tällainen kuivasilmäisyys tulee. On kuulemma yleistä pikkukoirilla, erityisesti näillä, joiden silmät ovat jalostuksen vuoksi suuret ja ulkonevat.
Pikkuvikoja, heleppo korjata?
Kerran Maukalta meni taju iltalenkillä. Kävelimme metsässä lämpimän kesäpäivän päätteeksi. Lämpöä oli enää 22 astetta, mutta Maukka ei kestänyt. Olimme jo hidastaneet vauhtia raskaan, rohisevan hengityksen vuoksi.
Maukalla oli myös toistuvia korvatulehduksia: korvakäytävät ovat liian ahtaat ja sinne kertyi hiivaa.
Maukka pyörtyi yhtäkkiä, jalat menivät alta, silmät muljahtivat päässä.
Tuli hirveä hätä.
Juoksin veltto koira sylissä kotiin päin. Maukka ei reagoinut mihinkään. Olin varma, että se kuolee. Matkan varrelta löysin mutaisen ojan. Juoksin koira sylissä suoraan sinne ja upotin sen vesiliejuun. Viiden minuutin päästä Maukka alkoi hiljalleen hengittää taas raskaasti, mutta se oli edelleen täysin veltto. Siitä äkkiä kotiin ja suoraan eläinsairaalan päivystykseen.
Olin varma, että se kuolee.
Selvisimme säikähdyksellä. Kyseessä oli lämpöhalvaus, joka johtui siitä, että koira ei saanut liian ahtaiden hengitysteidensä takia tarpeeksi happea.
En voinut kuvitellakaan, että lyhyellä lenkillä yhdentoista aikaan illalla olisi vielä "liian kuuma".
Mutta jos hengitystiet ovat äärimmäisen ahtaat, “normaali koiratoiminta” ei vain ole mahdollista. Kuten vaikka lenkkeily kesäisin.
Nukkuessaan Maukka pitää suussaan pehmolelua. Sen kanssa on helpompi hengittää. Eläinlääkärimme mukaan tällaiset brakykefaaliset rodut tekevät niin, koska leuan ollessa auki ne saavat paremmin happea nukkuessaan.
Maukka pyrkiikin nukkumaan puoli-istuvassa asennossa, että pää nojaa ylös- ja eteenpäin. Silti se herää säännöllisesti, kun ei saa happea. Kakii sitten ilmaa hetken, yskii, pitää päätä takaviistossa.
Lämpöhalvausta estääkseni leikkaan kesäisin Maukan turkin ihan lyhyeksi. Mopseja ei ilmeisesti kuuluisi trimmata. Ihan sama. Maukalla on edes asteen verran vilpoisampi olo.
Sylissä ollessaan Maukka tykkää röhnöttää selällään kuin vauva, pää alaspäin takakenossa. Silloin sen hengitys ei rohise niin paljon.
Uniapnea on vaarallista ihmiselle, sanotaan. Entä mopsille?
Kurkkuleikkaukseen?
Maukan hengitystiet ovat jopa mopsille erittäin ahtaat.
Ovatko ne hengitystiet nyt sitten niiiiiin ahtaat, mietin. Ei Maukka kesäisin kyllä mitään jaksa tehdä, vaikka talvisin kirmaa parin tunnin lenkkejä tyytyväisenä ison koirakaverinsa kanssa. Vein sen eläinsairaalaan tutkimuksiin.
Tuomio oli tyrmäävä: Maukan hengitystiet ovat jopa mopsille erittäin ahtaat.
Tuttavani mopsille oli tehty hengitysteitä laajentava leikkaus, miltei 1300 euroa. Koira oli voinut paremmin sen jälkeen. Kauhea hinta, turha alkaa leikkelemään, ajattelin ensin. Eläinlääkäriarvion jälkeen olen toista mieltä. Maukka on mulle perheenjäsen, en pysty enää katsomaan sen kärsimistä.
Muitakin "rodulle ominaisia piirteitä" löytyy.
Maukan kuono on pään sisällä. Nenän päällä roikkuu lötkö nenäläski. Sen alla on sentti "kuonoa". Nenäläskin alle tulee tulehdus, mikäli sitä ei puhdista joka päivä. Ihopoimuihin pesii helposti bakteereita.
Maukka joutuu syömään ruoan valmiiksi pieniksi palasiksi pilkottuna.
Mopsin hampaat ovat kuin jonkun kalan hampaat. Pienet tirpanat, jotka Maukan tapauksessa ovat heittäytyneet pitkin suuta – välillä kahteenkin riviin. Siksi Maukka joutuu syömään ruoan valmiiksi pieniksi palasiksi pilkottuna.
Hammaskiven poiston yhteydessä siltä jouduttiin juuri poistamaan kahdeksan hammasta. Kuvauksissa selvisi, että seitsemän hammasta oli alun perinkin jäänyt tulematta. Pari hammasta on ikenen alla ja joudumme käymään vuosittain tarkastuksessa, etteivät ne tulehdu.
Olen kysellyt eläinlääkäreiltä, kuinka yleistä tämä kaikki oikein on, ovatko kaikki mopsit sellaisia kuin Maukka. Kyllä, hyvin yleistä on, sanoo jokainen tapaamani lääkäri. Viimeksi eilen kuulin eläinlääkärikäynnillä näin:
Leikkauksien jälkeen koirilla on nielussaan hengitysputki. Normaalisti herätessään koirat alkavat kakia sitä ulos. Brakykefaaliset rodut taas ovat hiljaa paikallaan ja hengittelevät, koska on kerrankin helppo hengittää.
Olen sitoutunut hoitamaan Maukkaa niin hyvin kuin voin sen loppuelämän ajan. Voisinko ottaa enää koskaan uutta mopsia? No, rakastan mopsien luonnetta.
On kamalaa ajatella elämää ilman mopsia. Mutta yhtä kamalaa on ajatella mopsin elämää.
Tavallisena koiranomistajana kuitenkin ihmettelen: miksi ihmeessä ihanalle rodulle on tehty niin liioiteltuja piirteitä, että koiran on näin hankala olla?
Mopseillakin on ollut kuono vielä sata vuotta sitten. Jalat olivat pidemmät, ei luonnottomia mulkosilmiä.
Mopsi näytti avaruusolennon sijaan koiralta.
Miksi tilanne on tämä? Siitä puhutaan Kioskissa tänään
Perjantaina 24. huhtikuuta vietetään koiran päivää. Kioskin lähetyksessä puhutaan muun muassa jalostukseen liittyvistä ongelmista. Vieraina tietenkin KOIRIA! Lisäksi eläinsuojeluasiamies Sari Salminen, koirien ulkomuototuomari Anneli Alfthan ja Kennelliiton jalostusasiantuntija Katariina Mäki. Yle TV2 klo 19.30.