Tältä tuntuu tehdä yhteiskunnan halveksumaa seksityötä – "huoraksi leimattu on muita huonompi"

Yhteiskunta suhtautuu seksityöhön kielteisesti ja vapaaehtoista seksin myymistä rajoitetaan turhaan, sanovat kolme suomalaista seksityöntekijää. He itse pitävät työstään, sen suomista vapauksista ja hyvistä tuloista.
Kuva: iStockphoto​
Kuva: iStockphoto​

Kolme seksityöntekijää kertoo, millaista seksin myyminen Suomessa on. Nykylain mukaan seksiä ei saa ostaa parituksen tai ihmiskaupan uhrilta. Kioskin haastattelemat seksityöntekijät eivät ole kumpiakaan, vaan tekevät työtä vapaaehtoisesti.

33-vuotias Tiina on tehnyt seksityötä kuuden vuoden ajan. Hän kertoo myyvänsä perusseksiä ja jonkin verran myös pidempiä tapaamisia, kuten seuraa työmatkalle, viikonlopun viettoon mökille tai risteilylle. Lisäksi Tiina toimii toisella alalla yrittäjänä sekä opiskelee yliopistossa.

28-vuotias Katja on tehnyt seksityötä kymmenen vuoden ajan. Hän tekee myös muita töitä ja pitää mahdollisena uran luomista kokonaan toisella alalla.

27-vuotias Silja on tehnyt seksityötä kuusi vuotta. Hän kertoo myyvänsä perusseksiä. Muita töitä hän ei tee. Hän opiskelee korkeakoulussa.

Miksi aloit tehdä seksityötä?

Tiina: Joku tarjosi rahaa seksistä, kun olin ehkä 18-vuotias. Se tuntui hämmentävältä ja torjuin ehdotukset, mutta kun aikuistuin ja tulin sinuiksi itseni ja seksuaalisuuteni kanssa, ei ajatus enää tuntunut niin kummalliselta. Tarvitsin lisätuloja ja mietin, mitä tekisin: tavallista ilta- ja viikonlopputyötä vai kokeilisinko seksityötä. Siitä se sitten lähti. 

Katja: Nuorempana opiskellessani vastaan tuli mies, joka tarjosi rahaa seksistä. Kokeilin ja huomasin, että se sopii minulle.

Silja: Kaveri kertoi kokeilleensa. Sitä ennen luulin, että kaikki seksin myyjät ovat huumeidenkäyttäjiä. Aiemmin olin harrastanut irtoseksiä, ja minulle tuli mieleen, miksei seksistä voisi saada rahaakin. Seksityöhön ryhtyminen oli elämäni fiksuimpia päätöksiä. Olin kokeillut muitakin töitä, mutta ne eivät olleet sopineet minulle. Esimerkiksi kaupan kassalla en pärjännyt, koska pelkään sosiaalisia tilanteita. Tämä työ on helpompaa, koska olen kerrallaan yhden ihmisen kanssa.

Mitä hyviä puolia työssäsi on?

Tiina: Minulla iloa tuottavat tyytyväiset asiakkaat. Arjessa saan hyvän fiiliksen, kun asiakkaat poistuvat iloisina ja sanovat lähtiessään "nyt jaksaa taas tehdä töitä". Työ on myös itsenäistä ja vapaata, koska saan itse määritellä, kuinka paljon töitä teen. Uskon todella parantavani joidenkin asiakkaideni elämänlaatua, tarjoamalla heille sen mitä heidän (muuten ehkä ihan onnellisesta) elämästään puuttuu.

Katja: Voin valita omat työ- ja loma-aikani itse. Minun ei tarvitse työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joista en pidä. Saan työskennellä mukavien miesten kanssa.

Silja: Saan itse päättää työaikani sekä sen, kenen kanssa työskentelen. Lisäksi työ on parantanut itsetuntoani. Koulussa minua kiusattiin ja ulkonäköäni haukuttiin. Irtosuhteissa minulle tuli hyväksikäytetty olo. Tässä työssä asiakkaat kehuvat ulkonäköäni ja olen oppinut vuorovaikutustaitoja.

Koetko itsesi uhriksi tai hyväksikäytön kohteeksi?

Tiina: En. Hassu ajatuskin.

Katja: En. Minun ei ole pakko tehdä tätä työtä, voin vapaasti valita.

Silja: En todellakaan. Olemme vapaasti valinneet tämän työn ja aiomme jatkossakin tehdä tätä. Ilman palveluitamme olisi paljon onnettomia ihmisiä. Työmme jopa ehkäisee syrjäytymistä.

Millaiset tulot saat seksityöstä?

Tiina: Tulotaso riippuu siitä, paljonko töitä haluaa tehdä. Jos olen kaksi päivää tiiviisti töissä, pystyn elämään rahoilla pari viikkoa.

Katja: Riippuu siitä, minkä verran työskentelen. Teen töitä fiiliksen ja rahan tarpeen mukaan. Tulotaso ylittää monetkin korkeakoulutetut ammatit.

Silja: Kun asiakkaita on paljon, tuloni ovat erinomaiset. Välillä asiakkaita ei tule, välillä heitä tulee ovista ja ikkunoista. Työ on vähän kausiluonteista, mutta tienaan hiljaisempinakin kuukausina huomattavasti paremmin kuin mikä olisi opiskelijana mahdollista muissa töissä.

Maksatko tuloistasi veroja?

Tiina: En. Muista tuloistani maksan normikansalaisen verran veroja, mutta suurimmasta osasta eli seksityöstä saamistani tuloista en maksa. Mielelläni kuitenkin maksaisin veroja ja tekisin työtä virallisesti. En kuitenkaan koe verojen maksamatta jättämisestä huonoa omaatuntoa, koska yhteiskunta hankaloittaa seksityön tekemistä.

Silja: En.

Minut pakotetaan elämään yhteiskunnan normien ulkopuolista kaksoiselämää. – Katja

Oletko kertonut läheisillesi työstäsi?

Tiina: Muutamalle ystävälleni. He suhtautuvat hyvin. Sellaisille en edes kerro, joiden uskon suhtautuvan kielteisesti.

Katja: Muutama ystävä tietää. Heitä tieto on vain huvittanut, ja he ovat kysyneet "ai sinäkö?".

Miten viranomaiset ja lääkärit suhtautuvat työhösi?

Tiina: Lääkärille en edes kertoisi, koska työ leimaa minua. Ja jos joku leimataan huoraksi, hän ei ole vakavasti otettava, vaan muita huonompi. Lisäksi seksityötä ei nähdä vahvan naisen valintana, vaan epätoivoisen työttömän keinona saada päihteitä tai maksaa velkoja. Asenteet tuntuvat rajoittavalta, ja virallisen mielipiteen mukaan työni on halveksittavaa ja minun pitää salailla sitä – vaikka mitään salattavaa ei ole. Ihmisillä on vähän tietoa seksityöntekijöistä, eivätkä he ymmärrä, että seksiä myyvät tavalliset miehet ja naiset.

Katja: Minut pakotetaan elämään yhteiskunnan normien ulkopuolista kaksoiselämää. Toimitiloja pitää vuokrata salaa, ja minun pitää kehittää peitetarinoita, kuten "työskentelen hierojana".

Silja: Useimmiten yhteiskunta ei suhtaudu hyvin, enkä koe, että ammattiani hyväksyttäisiin. Jotkut terveydenhuollon ammattilaiset ovat alentuvasti kysyneet: "onko sinua hyväksikäytetty lapsena", joten en halua kertoa heille työstäni enää. Kaikki eivät myöskään pidä työtäni oikeana työnä.

Millaisia ennakkoluuloja olet kohdannut?

Tiina: Ihmisillä on ennakkoluuloja siitä, millaiset miehet seksiä ostavat. Yleisen mielipiteen mukaan seksin ostaminen on noloa, mutta toivon, että se muuttuisi hyväksytymmäksi. Siihen ei tarvitse suhtautua samoin kuin kampaajalla tai hierojalla käyntiin, mutta sinne päin. Asiakkaani ovat ihan tavallisia miehiä: nuoria, vanhoja, rikkaita ja köyhiä, fiksuja, normaaleja ja ihania miehiä. En näe sitä osaa miehistä, joka ei osta seksiä.

Katja: Ihmiset voivat työni takia kuvitella, että olen muutenkin kevytkenkäinen, vaikka en ole.

Miltä kielteinen suhtautuminen tuntuu?

Tiina: Todella ikävältä. Se ei kuitenkaan vaikuta minun itsetuntooni, enkä ota siitä itseeni.

Silja: Salailu ja muiden ihmisten paheksuvat asenteet herättävät minussa ärtymystä. Minua muut eivät ole saaneet häpeämään työtäni, mutta elämän tekeminen vaikeammaksi ärsyttää. Minusta tuntuu, että yhteiskunta ajaa minua marginaaliin – tuntuu kuin en työni takia kuuluisi yhteiskuntaan. Seksipalveluista pitäisi saada ilmoittaa ja niitä pitäisi saada myydä avoimesti, ja viranomaisten pitäisi ilmoittaa, että seksiä saa myydä.

Katja: Se on stressaavaa ja kurjaa. Olen kuitenkin tottunut siihen, koska olen aloittanut jo kymmenen vuotta sitten. Koen tietynlaista jännitystä koko ajan, enkä halua jäädä kiinni. Raskainta on salailu, ei itse työ. Joudun kehittelemään lähipiirilleni peitetarinoita, joihin itsekin välillä uskon.

Jotkut asiakkaat puhuvat töykeästi, sotkevat, ovat kovakouraisia tai yrittävät tinkiä hinnasta. – Silja

Millaiset mahdollisuudet sinulla on nykylainsäädännön mukaan harjoittaa ammattiasi?

Tiina: En pysty työskentelemään vapaasti, vaan joudun kikkailemaan. Hankalinta on se, etten saa mainostaa missään, koska maksullisen seksin tarjoaminen on kielletty internetissä ja lehdissä. Lisäksi työasunnon vuokraaminen tekisi vuokraajasta parittajan. Kimpassa asunnon vuokraaminen olisi kätevää, mutta se tekisi vuokraajista toistensa parittajia. Nyt on mahdotonta palkata esimerkiksi keskusneitiä tai turvapalveluja. Samaan aikaan Suomessa toimii bordelleja, joissa harjoitetaan ihmiskauppaa.

Silja: Se on aika vaikeaa, ja minulta puuttuvat tavalliset yrittäjän oikeudet. Kun aloitin, internetiin sai vielä jättää seksin myynti-ilmoituksen omalla puhelinnumerolla. Nyt sitä ei enää saa tehdä, vaan pitää käyttää kiertoilmauksia. En voi esimerkiksi vuokrata kimppakämppää, koska vuokranantaja voisi saada paritussyytteen. Pitäisi olla toimiala "seksityö". Minun pitää myös keksiä valheita. Esimerkiksi rahaa on vaikea viedä pankkiin, koska rahan alkuperää kysytään, jos haluaa tallettaa yli tuhat euroa kerrallaan. Lisäksi vuokranantajalle pitää sanoa, että entinen kumppani ahdistelee, jotta saan oveeni muun sukunimen kuin omani.

Koetko työssäsi väkivaltaa tai sen uhkaa?

Katja: En. Suurin osa asiakkaista on tavallisia, todella kohteliaita suomalaisia miehiä. Iljettäviä asiakkaita on murto-osa.

Silja: En ole kokenut. Asiakkaani ovat kaikenikäisiä miehiä, joista osa on perheellisiä. Lisäksi on miehiä, jotka eivät ehkä saa muualta seksiä esimerkiksi sairauden takia. Jotkut puhuvat töykeästi, sotkevat, ovat kovakouraisia tai yrittävät tinkiä hinnasta, mutta asiakkaiden enemmistö on hyvätapaista.

Miten seksityöntekijöiden asemaa pitäisi parantaa?

Silja: Viranomaisten pitäisi tunnustaa, että ammattimme on laillinen ja virallinen. Meidän pitäisi saada avoimesti ilmoittaa ja myydä seksipalveluja. Lisäksi ei pitäisi tulla paritussyytteitä, jos vuokraa asuntoa seksin myyjälle. Olen vapaasti valinnut tämän työn ja aion jatkossakin tehdä tätä. Jos seksipalveluja ei saisi käyttää, onnettomia ihmisiä olisi paljon. Tulevaisuudessa aion tehdä muitakin töitä. Olisi ihmisoikeuksien mukaista saada harjoittaa ammattiaan kuten kaikki muutkin.

Katja: Toivoisin, että päättäjät ja ihmiset yrittäisivät avartaa näkemyksiään ja kuunnella seksityöntekijöiden kokemuksia. Lisäksi heidän kannattaisi tutkia lainsäädäntöä muissa maissa. Haluaisin, että meitä kuunneltaisiin, eikä työtämme rajoitettaisi entisestään.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Oikeusministeriön erityisasiantuntija Ville Hinkkanen: Parituslakia ei ole syytä tarkistaa

Tutkija Anna Kontulan laaja tutkimus seksityöstä Suomessa (PDF)

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00