Suomijuoksut on juostu – nyt lähdetään maratonille Eurooppaan!
Pitkän matkan juoksu on ollut jo pitkään suosittua kotimaassa, mutta juoksutossut vievät yhä kauemmas kotoa. Nimittäin useat suomalaiset etsivät rajojaan 42 kilometrin matkalla ulkomailla järjestetyissä juoksutapahtumissa.
Pitkissä matkoissa on todellinen draamankaari. - Janne Klasila
Finnish Marathon Runners –seuran puheenjohtaja Janne Klasila kertoo, että erityisesti muualla Euroopassa järjestetyt maratonit vetävät suomalaisjuoksijoita. Suosituimpien joukossa on huomenna lauantaina järjestettävä Tukholman maraton. Lisäksi juoksijat suuntaavat esim. Hampurin ja Pariisin maratoneille, sanoo Klasila.
– Myös Kuubaan järjestetään maraton-matkoja, hän kertoo.
Ulkomailla juostaan karnevaalitunnelmassa, Suomessa tarvotaan yksin
Laura Markovaara tunnetaan menestyneenä kestävyysjuoksijana. Hän kertoo osallistuneensa ulkomailla järjestettyihin maratoneihin kahdeksan kertaa: viidesti Euroopan kaupungeissa ja kolme kertaa New Yorkissa. Eroa Suomen maratoneilla ja ulkomailla järjestetyillä on Markovaaran mukaan valtavasti.
Jos mainitsen ultrajuoksun, saa soittaa valkotakkiset. - Laura Markovaara
– Suomessa ne ovat kuin kylätapahtumia, ulkomailla karnevaaleja. Täällä pitää juosta kilometritolkulla yksin. Joku yksittäinen ihminen saattaa joskus toljottaa tien reunalla, Markovaara nauraa.
Hän kertookin, että hienointa ulkomailla on valtavat määrät kannustavia ihmisiä.
– Se on uskomaton voima, mitä siitä saa, kun joku huutaa sinun nimeä ja musiikki pauhaa, hän fiilistelee.
Suomen maratonit järjestetään liian myöhään keväällä
Se, miksi useat suuntavat ulkomaille juoksemaan pitkiä matkoja on myös niiden järjestämisajankohta. Maratonaikaa on kevät ja myöhäinen syksy. Suomessa maratonit järjestetään Markovaaran mielestä liian myöhään, jos haluaa osallistua kesän aikana lyhyemmän matkan juoksukilpailuihin. Palautuminen maratonista kun kestää.
Se on uskomaton voima, mitä siitä saa, kun joku huutaa sinun nimeä ja musiikki pauhaa. - Laura Markovaara
Markovaara lähtee Tukholman maratonille nyt ensimmäistä kertaa. Tällä viikolla hän on tehnyt pari kevyttä, lyhyttä lenkkiä ja tankannut mahdollisimman paljon hiilihydraatteja. Lisäksi pitää levätä, turhautumiseen asti.
– Pitää hankkia kunnon juoksunälkä, sellainen että kuopii maata lähdönhetkellä, hän kertoo.
Seuraavaksi siirrytään kansallispuistoihin
Vaikka maratonien suorittaminen kasvattaa suosiotaan, osa pitkänmatkan juoksijoista siirtyy askeleen eteenpäin. Janne Klasila kertoo, että kiinnostus ultra- ja polkujuoksutapahtumiin kasvaa koko ajan. Kansallispuistojen poluilla juostavia tapahtumia järjestetään mm. Nuuksiossa Bodom-järven läheisyydessä, Lapin Pyhätunturilla ja Pallaksella. NUTS Pallas -tapahtumasssa Klasila aikoo juosta 125 kilometrin matkan.
– Ultrajuoksuissa yhteisö on tiiviimpi kuin maratoonareiden keskuudessa. Ensimmäiset 12 tuntia juostaan nautitaan ja ollaan muiden seurassa, seuraavien 12 tunnin aikana mukaan tulee oma henkinen maailma. Pitkissä matkoissa on todellinen draamankaari, hän kuvailee.
Kaikki eivät lämpene ajatukselle hyvin haastavista pitkän matkan juoksuista. Laura Markovaara on jo varoittanut ystäviään.
– Jos mainitsen ultrajuoksun, saa soittaa valkotakkiset, hän nauraa.
Juokseminen on suosikkiharrastus Suomessa.
630 000 - 650 000 juoksun harrastajaa
12 000 - 14 000 marantonjuoksijaa
Lähde: Suomen urheiluliitto, Kari Ahonen.