Suomen CSI: ”Meidän pitää skarpata”

Rikospaikkatutkijoiden työ on kerätä todisteita rikospaikalta, ei päätyä sellaisiksi itse. Rikospaikkatutkija kertoo, missä kaikki voi mennä vikaan.
Kioskin tv-lähetyksessä käsitellään tänään rikospaikkatutkimusta.​
Kioskin tv-lähetyksessä käsitellään tänään rikospaikkatutkimusta.​

Mies surmataan kotonaan verisesti. Teko tapahtuu keskiyön jälkeen. Aseena ovat veitsi ja puuhalko. Surmateon aikaan tapahtumapaikalla ovat miehen lisäksi hänen neljä lastaan ja vaimo.

Tutkinnan aikana murhapaikalta löytyy tuntemattoman miehen dna-näyte. Läpimurto. Poliisi aloittaa valtavan näytteidenkeruun. Pienessä, 13 000 asukkaan, kaupungissa kerätään talteen yli 700 miehen dna-näytteet.

Sitten paljastuu jotain yllättävää. Näyte kuuluukin poliisille, jonka näyte on joutunut todisteiden joukkoon. Vieraan miehen dna-näyte on yksi syy siihen, että poliisi ei epäile naista puolisonsa surmasta.

Kuulostaako tutulta? Pitäisi. Surmattu oli Jukka S. Lahti, jonka vaimo Anneli Auer on ollut Ulvilan tapauksen keskiössä vuosikausia.

"Aina ei voi tietää, millaista tapahtumapaikalla on"

Poliisille tapaus on ikävä. Näin ei pitäisi käydä.

Paavo Jämsén on tekninen tutkija Helsingin poliisilaitoksen vakavan rikollisuuden tutkintayksikössä. Teknisessä rikostutkimuskeskuksessa 15 hengen rikospaikka- ja laboratoriotutkimuksiin erikoistunut ryhmä teki pelkästään viime vuonna yli 1000 rikospaikkatutkintaa Helsingin alueella. 

Jämsén ei kommentoi Ulvilan tapauksen yksityiskohtia, mutta pitää sen herättämää keskustelua arvokkaana.

– On ihan hyvä meidänkin kannalta, että tällaiset tapaukset nostetaan esiin. Meidän pitää entistä enemmän skarpata, että niin ei pääsisi käymään.

Jämsén käyttää paljon sanaa kontaminaatio eli saastuminen. Se voi olla esimerkiksi sitä, että poliisin tai ulkopuolisen dna-tunniste päätyy todisteiden sekaan.

Jos poliisipartio ottaisi paljain käsin esineen rikospaikalta tai toisi sen tutkittavaksi ilman suojapakkausta, sitä ei voitaisi tutkia. Joskus taannoin, pahimmassa tapauksessa, taltioitu esine oli voinut pyöriä poliisiauton penkillä. 

Rikospaikalta taltioitavat näytteet ovat keskeinen osa oikeusprosessia, vaikkakin tekninen tutkinta on vain yksi koko tutkintaan liittyvää kokonaisuutta. Ihmiskohtalo voi riippua siitä, että  todisteet pitävät paikkansa. Sen vuoksi poliisin on pystyttävä osoittamaan katkeamaton ketju todisteiden taltiointipaikalta aina käräjäoikeuteen saakka.

– Jos joku alkaa epäillä, onko todisteet otettu oikeasta paikasta, meidän pitää pystyä osoittamaan, miten näyte on taltioitu ja miten se on kulkenut aina tapahtumapaikalta oikeuteen asti.

Todisteet on taltioitava keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion laatimien ohjeiden mukaisesti, kirjattava oikein ja suojattava sekä käsiteltävä asianmukaisesti läpi koko prosessin. Yksi virhe voi vaikuttaa koko jutun tutkintaan.

– On turha lähteä edes yrittämään, jos taltiointivaiheessa tapahtuu virhe. Tietyissä näytekategorioissa emme voi ottaa näytteitä lainkaan tutkimuksiin, jos ne on taltioitu väärin. Jos poliisipartio ottaisi paljain käsin esineen rikospaikalta tai toisi sen tutkittavaksi ilman suojapakkausta, sitä ei voitaisi tutkia. Joskus taannoin, pahimmassa tapauksessa, taltioitu esine oli voinut pyöriä poliisiauton penkillä. 

Rikospaikkatutkijat käyvät tarvittaessa jälkikäteen poliisipartion kanssa läpi, miten rikospaikalla on toimittu virheellisten toimintapojen korjaamiseksi. Jämsénin kokemusten mukaan on harvinaista, että rikospaikkatutkinnassa tapahtuu merkittäviä mokia. Täysin aukotonta tutkinta ei kuitenkaan ole.

– Jos järjestyspoliisipartio menee henkirikospaikalle, heidän on pakko todeta mitä on tapahtunut, etsiä epäiltyä ja ehkä varmistaa missä kunnossa uhri on. Silloin kyse on myös työturvallisuusasioista, kun aina ei voi tietää millaista tapahtumapaikalla on. 

Kriminaalitekniikan opettaja Kari Koppanen Poliisiammattikorkeakoulusta muistuttaa, että poliisitkin ovat vain ihmisiä.

– Yleisellä tasolla ihmisten tekemät inhimilliset virheet liittyvät tässä niin kuin muillakin elämänalueilla ihmisten erilaisiin ominaisuuksiin, kykyihin ja muun muassa stressinsietokykyyn.

​

Murhia, murtoja ja onnettomuuksia

Viisi minuuttia. Viikko. Kuukauden päivät.

Rikospaikkatutkintaan tarvittava aika vaihtelee tapauskohtaisesti. Se pitää sisällään kaikki Suomessa tehdyt kansalliset ja kansainväliset rikokset sekä onnettomuudet. Rikospaikkatutkija voi tutkia asuntomurtoa tai esimerkiksi vakavaa liikenneonnettomuutta.

Vaativaa rikospaikkatutkintaa, kuten vaikkapa henkirikokset, suorittaa Suomessa vain siihen erikseen koulutetut rikospaikkatutkijat. Paavo Jämsénin mukaan Helsingissä rikospaikkatutkijat pystyvät suuresta työmäärästä huolimatta suoriutumaan hyvin tehtävistään. Pienemmillä paikkakunnilla voi olla toisin.

Suomessa pitkät välimatkat ja resurssit voivat pahimmillaan johtaa siihen, että rikospaikalle ei päästä ajoissa. Tämä voi entisestään vaikeuttaa tutkintaa. 

– Valtakunnassa on monessa paikassa aliresursointia: on pitkät välimatkat ja pienet tutkimuskeskukset. Esimerkiksi Lapin poliisilaitoksen alue on valtava. Ei siellä rikospaikkatutkijat lähde välttämättä ajamaan 150 kilometrin matkaa murtopaikalle, jos paikalla on jo järjestyspoliisi, joka kykenee tekemään tavanomaisen paikkatutkinnan.

Pitkät välimatkat ja resurssit voivat pahimmillaan johtaa siihen, että rikospaikalle ei päästä ajoissa, joka voi entisestään vaikeuttaa tutkintaa. 

– Jos tutkinta myöhästyy lähdössä tai asiasta saadaan tieto liian myöhään, teknisestä näkökulmasta säävaikutukset ja lämpötilamuutokset voivat vaikuttaa jälkiin tai ulkopuoliset saattavat liikkua alueella, elle aluetta ole saatu eristettyä, Jämsén toteaa. 

Jämsén ja Koppanen kuitenkin arvioivat, että suomalainen rikospaikkatutkinta on hyvällä tasolla. Vaikka rikospaikkatutkinta on kehittynyt kovaa tahtia ja osa uusimmista tutkimusmenetelmistä kuulostavat tieteiskirjallisuudelta, jotkin asiat eivät muutu.

– Edelleen rikospaikoilta haetaan sormen- ja jalkineenjälkiä, tekovälineitä ja vääntöjälkiä. Perustyö on aika lailla samanlaista, toteaa Koppanen. 

Vaasan hovioikeus vapautti Anneli Auerin tänään miehensä murhaa koskevista syytteistä. Lue lisää täältä.

Millaista on suomalainen rikospaikkatutkinta? Kioskin tv-lähetyksessä tänään torstaina 19.2. Yle TV2 klo 19.30 on vieraana rikosylikomisario Antti Leppilahti Poliisihallituksen rikostorjuntayksiköstä. Mitä olet aina halunnut tietää rikospaikkatutkinnasta? Lähetä kysymyksiä Kioskin Facebook-sivulle tai osallistu keskusteluun Twitterissä hashtagilla #ylekioski.
 

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00