Au pair ja taksikuski – Kioski tapasi neljä Huippuvuorilla asuvaa suomalaista

Hilda Vuollo yksiönsä edessä Longyearbyenissä. Kuva: Tuomo Björksten/Kioski

Hilda Vuollo

Olen eräopas. Toiselta ammatiltani olen sairaanhoitaja ja tein niitä töitä Helsingissä toissa vuonna. Niin iso kaupunki ei ole minua varten. Sitten kuulin kaverilta, että Huippuvuorilla olisi töitä tarjolla. Nyt olen täällä lapsi- ja koira-au-pairin hommissa. Muoniolaisena muuttaminen tänne muutaman tuhannen ihmisen asuttamalle alueelle ei ollut varsinaisesti mikään kulttuurishokki. Hoidan ensisijaisesti nelihenkisen perheen koiravaljakkoa. Päivät kuluvat 30 koiran parissa nopeasti. Käyn joka päivä valjakkoajelulla, loppuaika kuluu koiria ruokkiessa ja aitausta siivotessa. Mutta oman kämppäni näköalassa ei ole valittamista.

Hilda Vuollo paimentamiensa koirien kanssa. Kuva: Tuomo Björksten/Kioski
Taksiautoilija Kari Ahola. Kuva: Tuomo Björksten/Kioski

Kari Ahola

Olen ajanut taksia Longyearbyenissä jo viisi vuotta. Sallalaisena viihdyn hyvin näin pohjoisessa. Täällä ei ole tunkua. Jos risteyksessä on yhtä aikaa neljä autoa, sitä hämmästelee, että onpas ruuhkaa. Joskus sitä lähtee housuostoksille Tromssaan ja nauttii kahvikupillisen ostoskeskuksessa. Silloin se ihmisten määrä ja vilinä voi alkaa ahdistaa.

Susanne Lindholm öljysäiliön rappusilla Longyearbyenissä. Kuva: Tuomo Björksten/Kioski

Susanne Lindholm

Tähtään diplomi-insinöörin tutkintoon. Suomessa opiskelen kemian tekniikkaa Aalto-yliopistolla ja Huippuvuorilla arktista teknologiaa. Kuulin ystävältä, että tänne kannattaa tulla. Ja hän oli oikeassa: tämä paikka on kuin sadusta. Opiskeluni sisältää paljon muun muassa tundralla ja jäätiköllä liikkumista. Se on tullut porvoolaiselle opiskelijalle kalliiksi, sillä vaelluskenkäni olivat suutarin tarpeessa jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Myös housuja on joutunut paikkaamaan, kun välillä tulee kivistä rinnetta alas – usein takapuolella liukuen.

Susanne Lindholm. Kuva: Tuomo Björksten/Kioski
Mariana Verdonen yliopistolla. Kuva: Tuomo Björksten/Kioski

Mariana Verdonen

Olen kotoisin Pietarista ja muutin Suomeen pikkulapsena. Koulutukseltani olen maantieteilijä, mutta täällä Huippuvuorilla opiskelen arktista geologiaa. Seuraavaksi ohjelmassa on reilun viikon opintomatka pohjoiseen – tutkitaan jääkausien merkkejä meren pohjassa. Tarkoitus on muun muassa ottaa näytteitä merenpohjan sedimenteistä. Laivareissu jännittää vähän, koska kärsin helposti matkapahoinvoinnista. Huippuvuoret on mielenkiintoinen paikka ja opiskelu täällä on ainutlaatuinen kokemus. Suomen ja venäjän kielitaitoni vain meinaavat ruostua vähäisen käytön vuoksi. Taidan oppia täällä saksaa enemmän kuin norjaa, koska saksalaisia opiskelijoita on niin paljon.

Mariana Verdonen yliopiston kirjastossa. Kuva: Tuomo Björksten/Kioski