Playback-laulua ja polaroid-kuvia – meido-kahvilan arkea Tokiossa

Tokiossa elektroniikkakaupunginosana tunnettu Akihabara näyttää juuri siltä, mikä on monen ensimmäinen mielikuva Japanista: Suuria valotauluja, välkkyviä mainoskylttejä, meluisia peliluolia, lukuisia sarjakuvakauppoja ja tekniikkaliikkeitä. Akihabaran pääkadulla liikkuu turisteja, nörttipoikia ja sarjakuvahahmojen näköisiä japanilaistyttöjä.

Yksi näistä tytöistä tarjoaa ulkomaalaiselle ohikulkijalle lentolehtistä ja houkuttelee katsomaan live-esitystä. Tyttö on meido, ja tämän live-esityksen tapahtumapaikka on meidokahvila.

Meidot ovat laulajia, tanssijoita, viihdyttäjiä ja tarjoilijoita. Pienen piirin idoleita, modernin maailman geishoja. Ensimmäiset meidokahvilat avasivat ovensa Akihabarassa 2000-luvun alussa, ja sittemmin ravintolakonsepti on levinnyt muuallekin. Kahvilat on usein sisustettu pastellinvärisillä tavaroilla, mangajulisteilla ja pehmoleluilla. Menuun kuuluu muun muassa värikkäitä drinkkejä ja ketsupilla koristeltuja ruoka-annoksia.

Kadulla pysäytetty toimittaja viedään Heart of Hearts -nimiseen kahvilaan. Kuudennessa kerroksessa sijaitsevassa kuppilassa häärii muita työntekijöitä ja paikan pomo. Pomo näyttää lähes samalta kuin lentolehtisiä jakanut meidotyttö ja muut työntekijät. Hän on 20-vuotias Chappii.

– Kolme vuotta sitten kiinnostuin Akihabaran alakulttuureista ja meidokahviloista. Halusin tehdä työtä, jossa voin ilahduttaa muita ja viihtyä myös itse, Chappii kertoo.

Chappii päätti lähteä pyörittämään omaa kahvilaa – ja se kannatti. Chappii puhuu työstään ja asiakkaistaan suurilla silmillä innosta puhkuen. Asiakkaat ovat enimmäkseen miehiä, mutta myös naiset viihtyvät kuppilassa.

– Ulkomaalaisia asiakkaita käy todella paljon. Turistit haluavat tulla kuuluisaan Akihabaraan ja nähdä, mikä tämä meidokahvila on, Chappii kertoo.

Kahvilalla on myös vakiasiakkaansa, ja heille on tarjolla jopa etukortteja. Liian läheisiksi asiakkaat eivät Chappiin mukaan käy. Hänen mukaansa ihmiset yleensä tietävät, että meidokahviloissa saa katsoa muttei koskea.

Illan aikana tytöt laulavat playbackina pienellä lavalla, katsovat välillä puhelimesta laulujen sanoja, tanssivat yksin ja yhdessä, liikehtivät samaan ja eri tahtiin. Esitysten välissä tytöt jatkavat tarjoilua ja ottavat Polaroid-kuvia asiakkaiden kanssa.

Vanhempani sanovat, että tee sitten työtä, jota haluat tehdä. Eivät he oikeastaan vastusta.

Heart of Hearts -kahvilassa työskentelee viitisen meidoa. Chappii vastaa kahvilan ylläpidosta ja rekrytoinnista. Hänen mukaansa työntekijöiksi on valittu tytöt, jotka ovat vakuuttaneet esiintymis- ja asiakaspalvelutaidoillaan. Kahvila on auki puolesta päivästä lähes puoleen yöhön.

Entä mitä mieltä vanhemmat ovat parikymppisen tyttärensä uravalinnasta?

Chappii kallistaa päätään miettimisen merkiksi, pohtii pitkään ja vastaa:

– Vanhempani sanovat, että tee sitten työtä, jota haluat tehdä. Eivät he oikeastaan vastusta.

Nuori poikanelikko katsoo kahvilassa muutaman lauluesityksen, nauttii muutaman juoman ja lähtee tyytyväisen näköisenä pois. Pojat vierailivat meidokahvilassa ensimmäistä kertaa.

– Meidot tulivat juttelemaan meille kadulla, ja päätimme tulla katsomaan esitystä, kertoo 21-vuotias Toru.

Täällä on sellainen ihmeellinen ilmapiiri, jota ei muualla koe

Pojat vakuuttavat pitäneensä meidoesityksestä. Torun mukaan tytöt olivat hauskoja ja söpöjä. Hän aikoo vierailla kahvilassa uudestaankin.

– Täällä on sellainen ihmeellinen ilmapiiri, jota ei muualla koe, Toru sanoo ja huutaa vielä toimittajan perään:

– Tissit!

Karoliina Kantola, Tokio