Maitorauhasmanipulaattorit – kuinka tasseleista tuli burleskin tunnus
Maailmalla vielä 1920-luvulla naiset saivat esiintyä kabareissa, revyissä tai varieteissa rinnat paljaina. Moraali- ja siveyssäädökset kuitenkin tiukentuivat, joten paljaat rinnat tanssinäytöksissä kiellettiin.
1917 uransa aloittanut yhdysvaltalainen Carrie Finnell oli mestari tasseleiden pyörityksessä. Hän oli iäkkäämpi daami ja melkoisen rääväsuinen.
Esiintyjät peittivät rintansa nännin näköisillä iholle kiinnitettävillä koristeilla. Niistä kuitenkin valitettiin liian ”aitouden” takia. Tästä suivaantuneina esiintyjät kiinnittivät tupsut koristeisiin, jotka tänä päivänä tunnetaan tasseleina.
– Itse asiassa tasselit tunnettiin Yhdysvalloissa alun perin nimellä mammary manipulator eli vapaasti suomennettuna maitorauhasmanipulaattoreina, kertoo kymmenen vuotta Helsinki Burlesque -tapahtumia ja -festivaaleja tuottanut Petra Innanen alias Bettie Blackheart.
Rinnoilta riippuvat tupsut tulivat osaksi show'ta.
– 1917 uransa aloittanut yhdysvaltalainen Carrie Finnell oli mestari tasseleiden pyörityksessä. Hän oli iäkkäämpi daami ja melkoisen rääväsuinen. Finnell osasi laittaa tasselit liikkeeseen pelkillä rintalihaksillaan.
Tämä taito on harvojen hallussa, mutta esiintyjät ottivat tasselinpyörityksen omakseen.
Seitsemän sentin sääntö
Helsingissä toimi 1940–1960-luvuilla Punainen Mylly, jonka esitykset saivat suomalaisen kabareeperinteen nousuun.
Revyyssä esiintynyt Myllyn baletti – Ballet Moulin Rouge – oli kansainvälisen tason kabareeryhmä, joka 1960-luvulla esiintyi kabareissa ympäri Eurooppaa. Muun muassa baletin can-can oli huippuluokkaa: lavalta hypättiin alas suoraan spagaattiin.
– 1950–60-luvuilla Myllyn baletissa tanssineen Tamaran mukaan yhtenä Kaivohuoneen vetonaulana oli tuolloin ranskalainen tanssijatar La Pomme. Myös Fenniassa esiintyneen ranskattaren tasselinpyöritystaidot olivat vertaansa vailla, kertoo Petra Innanen.
La Pommen tasselit kiehtoivat suomalaisia.
– Kielimuuri ja kenties osittain esiintyjän halu suojella omaa erikoisosaamistaan johti siihen, ettei ranskattarelta saatu neuvoja tasselitekniikkaan.
Lisäksi tasseleiden kiinnityskin tuotti vaikeuksia. Eri keinoja kokeiltuaan Myllyn esiintyjät luovuttivat, eikä tasselinpyöritys sillä kertaa rantautunut maahamme.
Siveyspoliisi saattoi käydä mittaamassa, että nännejä peittävien koristeiden halkaisija oli vähintään seitsemän senttiä.
Suomessa tasseleiden sijaan käytettiin paljetein ja helmin koristeltuja ”lappuja”, joiden koko oli tarkkaan määritelty. Laput kiinnitettiin ”laastareilla” ja tästä huolehti peruukkimestari Kuokkanen – todennäköisesti tupeeteippiä käyttämällä.
– Suomessa naisliikkeet valvoivat ”seitsemän sentin säännön” toteutumista. Siveyspoliisi saattoi käydä mittaamassa, että nännejä peittävien koristeiden halkaisija oli vähintään seitsemän senttiä.
"Rimpsuärsytys"
Yhdysvalloissa 1950-luvulla nähdyistä burleski- tai striptease-esityksistä käytettiin tuolloin suomalaisissa miestenlehdissä sanaa "rimpsuärsytys". Burleski-sana tuli tutuksi vasta 1990–2000-lukujen taitteessa, jolloin lajin uusi tuleminen alkoi. Suomessakin saatiin vihdoin tasselit liikkeelle.
Innasta burleskissa on aina kiehtonut muun muassa se, että lavalla näkee monen näköisiä ja kokoisia ihmisiä, jopa 80-vuotiaita naisia. Burleski juhlii kaikenlaisia vartaloita.
Esimerkiksi vammaisen ihmisen vartalon esilletuonti on yhä edelleen haaste yhteiskunnassa. Kuka päättää, kuka saa olla esillä?
– Seksuaalisuus ja sen ilmentäminen on sallittua kaiken ikälisille. Esimerkiksi vammaisen ihmisen vartalon esilletuonti on yhä edelleen haaste yhteiskunnassa. Kuka päättää, kuka saa olla esillä?
Innasesta on surullista, että vuosia käytetään sen miettimiseen, miksei olla niin sanotusti täydellisiä.
– Silloin siitä niin sanotusta epätäydellisyydestä tulee normi. Miksi elämä pitää pilata sillä?
Burleskin liikekieli voi olla suloisen naisellista ja sensuellia, mutta myös rajua ja voimakasta:
– Tasseleiden pyöritys ei varmastikaan ole monen silmään kovin sensuellia, se voidaan kokea hyökkäävänäkin.
Museoviraston kuvakokoelmiin pääset täältä
Vaivattomuuden illuusio
Burleskiesityksen näennäinen vaivattomuus on usein illuusio: taustalla on pitkä tekoprosessi. Sen huomaa varsinkin, kun ensimmäisen kerran kokeilee tasseleiden pyöritystä. Hiki lentää ja lopputulos on parhaimmillaankin surkuhupaisa.
Uusi burleski on Suomessa Innasen mukaan vielä tuoretta, mutta kasvaa yhä.
– Monet aprikoivat vieläkin uskaltautuisivatko he katsomaan burleskia. Esitystä jännitetään, eikä tiedetä mitä odottaa. Joku saattaa pelätä joutuvansa itse lavalle. Todellisuudessa burleskiesitys on kuin teatterinäytelmän katsomista.
Aina voi myös haastaa omaa katsettaan ja päästä hyvässä tapauksessa vaikka eroon jostain omasta ennakkoluulosta.
Burleskissa pyritäänkin tarjoamaan jokaiselle jotakin.
– Yksi syttyy esiintyjien asuista, toinen ihastuu varpaan taidokkaaseen ojennukseen. Jonkun katsojan illan kohokohta on itse suunnitellussa asussa esittäytyminen. Aina voi myös haastaa omaa katsettaan ja päästä hyvässä tapauksessa vaikka eroon jostain omasta ennakkoluulosta.
Viimeiset tanssit
Yhdysvalloissa niin kutsuttu burleskiperinne hiipui ja muuttui enemmän perinteiseksi strippaukseksi 1970–1990-luvuilla. Esiintyjiltä vaadittiin koko ajan enemmän ja rohkeampaa – myös täyttä alastomuutta.
Pitkään ja kunniakkaasti byrokratiaa, kriitikoita, materiaalipulaa, verottajaa ja jopa sisäministeriötä vastaan Helsingissä taistellut – mutta kansan rakastama – Punainen Mylly kiersi ahkerasti myös Suomen syrjäseutuja vuosien ajan
Suomalaisen kabaree- ja revyyperinteen arkkuun naulattiin viimeinen naula kulttuurillisen murroksen ja Punaisen Myllyn konkurssin myötä vuonna 1967.
Petra Innaselle tarinoita suomalaisesta revyy- ja kabareeperinteestä ovat kertoneet muun muassa 1950–60-luvuilla Myllyn baletissa tanssineet Tamara sekä Nina Valkonen.
Innanen kuulee edelleen joiltain ihmisiltä, että burleski on siveetöntä – alaston vartalo on monelle ilmeisen pelottava asia.
– Äärimmäisen nurinkuriseksi Suomessa sen tekee saunakulttuuri ja sen kautta alastomuuden tuttuus.
Jutun lähteenä on käytetty Jukka Pennasen ja Kyösti Mutkalan kirjaa Punainen Mylly. Tuo Pahennusta herättävä teatteri. 2008.
Anna-Maria Talvio