Kolumni: Suomella ei mene niin huonosti kuin luulet
Guardianin huhtikuussa julkaisemassa jutussa maalattiin synkkä kuva Suomesta. “It’s not yet as bad here as Greece, but that’s only a matter of time,” pääsee sanomaan jutussa vain etunimellään esiintyvä Seppo, 43-vuotias insinööri. Kommentti oli nostettu otsikkoon asti: Suomen tilanne ei ole niin paha kuin Kreikan, mutta se on vain ajankysymys.
Neljännen taantumavuoden lisäksi Suomelta on siis mennyt maine. Pahin on tapahtunut.
Vierailin vastikään Brysselissä tutustumassa nuorisotakuuseen. Euroopan union neuvosto suosittelee nuorisotakuuta kaikille jäsenmailleen Suomen ja Itävallan esimerkin mukaisesti. Tarkoitus on taata alle 25-vuotiaille ja vastavalmistuneille alle 30-vuotiaille apua työnhaussa.Seminaarissa oli paikalla toimittajia 23 EU-maasta. Kerroin huolesta: Euroopassa ajatellaan Suomen olevan Kreikan tiellä.
Kreikkalainen purskahti nauramaan. Seuraava Kreikka saattaa olla Espanja, mutta ei missään nimessä pohjoismaalainen hyvinvointivaltio. Bulgarialainen, krotialainen ja unkarilainen toimittaja nauroivat mukana.
Yritin selittää. Suomen talous on heikossa jamassa, kasvua ei ole ollut moneen vuoteen. Viime vuonna irtisanottiin yli 12 000 ihmistä. Hyvinvointivaltio on romahtanut.
Toimittajat kuuntelivat, mutta epäkiinnostuneena. Heillä oli mielessään muutama tarkentava kysymys:
Miten Suomi on onnistunut tulemaan yhdeksi parhaista maista äideille?
Miksi lapset nukkuvat pahvilaatikossa, mikä on äitiyspakkaus? Onko se ilmainen?
Onko totta, että Suomi on yksi maailman vapaimmista maista lehdistölle?
Miten Suomen eläkejärjestelmä on rakennettu, olen kuullut sen olevan yksi maailman parhaista?
Onko totta, että Suomessa kaikki lapset käyvät ilmaisen peruskoulun?
Miten yliopisto voi olla ilmainen? Miksi pärjäätte niin hyvin PISA-tuloksissa?
Onko teillä aivovuotoa - meillä suurin osa koulutetuista nuorista muuttaa pois?
Yritin selittää. PISA-tulokset ovat huonontuneet. Hallitus haluaa EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille yliopiston maksulliseksi. Rikkaat valitsevat lapsilleen hyvämaineisen koulun, joka pärjää vertailussa.
Kukaan ei kuunnellut. Minua onniteltiin. “On varmasti hienoa asua Suomessa.”