Kolumni: Suomalaisia vaivaa elämän sietämätön keveys

Suhteutettuna muun maailman kamaluuksiin painamme päämme täällä kotomaassa aika pitkälti pumpuliin päivittäin, kirjoittaa Aleksi "Mentaalisavuke" Rantamaa.
Aleksi.

Internet on sellainen paikka, jossa kohtaa ihan minkälaista porukkaa tahansa, jos vain tietää mistä etsiä. Päivä oli painumassa iltaan, kun päädyin erään mainostusta kaipaamattoman keskustelupalstan syövereihin.

Otsikkona oli vähintäänkin agressiivinen "me ollaan huonovointikansa hyvinvointivaltiossa".

Viestiketjua hetken aikaa silmäiltyäni kysyin itseltäni, miten me voidaan. Siis minä, sinä, Suomi.

Kuinka paljon meillä on kukkaissadetta auringonpaisteessa, ja kuinka paljon sitä niin kutsuttua kuraa, joka lentää tuulettimen läpi pitkin tapetteja?

"Jaksohan tästä pitänee kuvata" sanoi pieni ääni päässäni. Tuumasta toimeen. Tapasin hyvinvointisosiologi Juho Saaren, joka kehui, että Suomi voi hyvin. Miksi jengi sitten tappaa itsensä täällä, jos kaikki on kerran niin hyvin?

Paras selitys, mihin päädyin on se, että suomalaisia ihmisiä vaivaa elämän sietämätön keveys.

Asiat on liian hyvin, ja näin ollen paskat jutut on kahta kauheampia.

Kävin myös Hurstin Valinnan leipäjonossa. Jonottaessani ahdistus oli asteikkoa Mount Everest, mutta kun kävelin sisään, tajusin, että ketään ei oikeasti kiinnosta, mikä jamppa sieltä ovesta tulee. Ruuat bägiin ja iloinen hymy kaupan päälle. Kukaan ei kysellyt motiivejani hakea ruokasäkkiä. Itse asiassa kukaan ei kysellyt mitään yhtään mistään, ja se oli varsin rauhoittavaa.

Säkillinen laadukasta safkaa 10 minuutin jonottamisen vaivalla. Not too bad, etten sanoisi.

Suhteutettuna muun maailman kamaluuksiin mehän painamme päämme täällä kotomaassa aika pitkälti pumpuliin päivittäin.

Me voimme kävellä turvallisesti töihin ja sieltä kotiin. Muihin ihmisiin voi suurimmaksi osaksi luottaa. Kaikkialla näin ei ole. No mutta kuitenkin, ymmärrän täysin, että omat ongelmat ovat aina isoimpia eikä se siitä mihinkään muutu yhdellä kuumeessa kuvatulla televisiojaksolla, saati satunnaisen toimittajan kirjoittamalla kolumnilla.

Ehkä joku silti saattaisi edes pienintä ongelmaansa alkaa katsoa eri tavalla, jos sitä pohtisi rationaalisesti.

Joku on aina sanonut asiat paremmin, joten lainaankin tähän loppuun Barney Stinsonia: "When I’m sad I stop being sad and be awesome instead.”

Pienessä lauseessa on paljon voimaa, jos sen ottaa vakavissaan.

Paha olo on kuitenkin vain pään sisällä, ja siihen paras lääke on sen asian läpi puiminen, uusi katselukanta.

- Aleksi

Katso jakso:

 

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00