Kolumni: Ruokailija, miksi sinun pitää todistella itseäsi jatkuvasti muille?

"Miksi yksi kertoo eettisyydestä syödessään papusalaattia ja toinen voihkii nautinnosta jauhaessaan rehellistä kerrosjuusto-tehotuote-lapsityövoima-ilmastonmuutos-sydänveritulppapurilaistaan. En käsitä.", kirjoittaa Aleksi Rantamaa.

 

Aleksi.

Tuhahdan hiukan, kun viimeiset rahat tililtäni katoavat ravintolabisneksen loputtomiin syövereihin ostaessani savulohisalaattia. Siis ei perkele, yhdeksän euroa, eikä tällä elä edes päivää. Kunpa ihminen pärjäisi syömättä mitään.

Toisin kuin monelle muulle, ruoka ei ole itselleni mikään suuri nautinto. En saa hekumallisia olotiloja iskiessäni mikrolämmitetyn valmispaskan huiviini, saatikka saavuta nirvanaa imuroimalla pekonia aamupalaksi. Ihan totta, syöminen on minulle pakollinen jokapäiväinen tehtävä.

Mikä on jengin motiivi skruudata mitä ikinä moskaa kukin sitten keksii itselleen sopivaksi?

Peiliin katsoessa näen päivästä riippuen talven raiskaaman pulkannarun tai tuulessa katkeavan vinkuheinän. Älkää siis ymmärtäkö väärin, en sairasta mitään syömishäiriötä (tietääkseni), ruoka ei vain tuota mitään sen ihmeellisempää iloa, joten nyt painan saman verran kuin 7-vuotias keskivertotyttö.

Tämän takia olen kehittänyt epäymmärryksen ihmisiin jotka syövät itsensä itsemurhan partaalle. Oikeastaan mulla on epäymmärrys lähes kaikkeen, mikä koskee ruokaa ja sitä, miten ihmiset syö. Ituhipit, läskit, anorektikot ja Michelin-ravintoloiden pöydissä notkuvat ruokasnobit.

Huvittavaa sinänsä, sillä olen koulutukseltani kokki. Kyllä, huikeat kolme vuotta hikisessä keittiössä odottaen, koska suoni puhkeaa. Ammattikouluaikoihin palatessani ja tuskaisia tunteja muistellessani aloin ajattelemaan: mikä on jengin motiivi skruudata mitä ikinä moskaa kukin sitten keksii itselleen sopivaksi?

Miksi yksi kertoo eettisyydestä syödessään papusalaattia ja toinen voihkii nautinnosta jauhaessaan rehellistä kerrosjuusto-tehotuote-lapsityövoima-ilmastonmuutos-sydänveritulppapurilaistaan. En käsitä.

Ihmisenä joka syö vain, kun on pakko, tuntuu hassulta, että meillä on jengiä, joka tekee ruoasta itselleen elämäntyylin, oli se sitten ainainen kivan kropan ja possumunkin välillä taistelu tai tuotteen eettisyyden pohtiminen. Siispä tämän viikon jaksossa perehdyn itselleni tuntemattomiin ruokailutottumuuksiin ja koetan saavuttaa jonkinnäköisen tietoisuuden suurimman tason siitä, miksi me ollaan niin uniikkeja jokaiselle pakollisen asian saralla.

Tähän loppuun ihan kommentoijia varten heitän päivän kysymyksen: jos olet tyytyväinen itseesi miksi sinun pitää todistella sitä jatkuvasti muille?

#ylekioski

Katso koko jakso:

Aleksi Rantamaa

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00