Kolumni: Näin voisimme lopettaa turvapaikanhakijoiden kuolemat ja salakuljettamisen
Eurooppaan pyrkivät turvapaikanhakijat ovat kyllä melkoisia "elintasosurffaajia". Amnesty International arvioi viime huhtikuussa, että joka 23. Välimeren ylittävä turvapaikanhakija kuolee matkalla. Ruumiita tulee sitä tahtia, että se vastaa suhteessa noin puolta Suomen armeijan tappioista talvisodassa. Tähän ei ole edes laskettu maateitse Eurooppaan tulevia ja matkalle nääntyviä pakolaisia.
Tässä on nyt aika pitkään katseltu murheellisina kuvia kuolleesta Aylanista, joten mitä jos lopetettaisiin viikatemiehen heiluminen omilla rajoillamme?
Euroopan lainsäädäntö tuntee turvapaikan ja sen hakemisen kenen tahansa oikeutena, mutta käytännössä turvapaikan hakemisesta on tehty vaikeaa ilmeisesti ajatuksena, että mahdollisimman harva edes yrittäisi.
Taktiikka ei toimi enää. Kymmenettuhannet ihmiset tulevat pelkästään Suomeen henkensä kaupalla joko omin voimin tai salakuljettajien avulla. Molemmat tavat ovat tosi huonoja.
Ratkaisu 1: humanitaarinen viisumi
Monet järjestöt, kuten Punainen risti tai Suomen Pakolaisapu, ovat pitkään lobanneet humanitaarisen viisumin puolesta.
Siinä on ideana, että turvapaikanhakijalle annetaan lupa tulla lentäen Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa. Turvapaikkahakemus käsitellään normaaliin tapaan.
Vähävaraiselle sotaa pakenevalle lentomatka Helsinkiin voi kuulostaa kalliilta, mutta itse asiassa se tulee halvemmaksi kuin salakuljettajille maksaminen. Pian suomeksi julkaistavan Andrea di Nicolan ja Giampaolo Musumecin Kuoleman matkatoimisto -kirjan (Art House) mukaan salakuljettajat veloittavat matkasta Afganistanista Iso-Britanniaan 25 000 euroa. Hintana voi olla tämän järjettömän summan lisäksi siis myös oma henki. Siihen verrattuna 1 500 euron reittilento Kabulista Lontooseen on suorastaan alennusmyyntiä.
Kysyin ulkoministeriöstä, mitä mieltä siellä ollaan humanitaarisesta viisumista.
Idea vaatisi, että suurlähetystöihin ympäri maailmaa palkattaisiin ihan hirveästi uutta työvoimaa. Viisumihakemusten määrä räjähtäisi katosta läpi. Ulkoministeriössä suhtauduttiin ideaan näistä syistä vähän penseästi.
Mahdollisista vaikeuksista huolimatta esimerkiksi keskusta kannatti ennen vaaleja humanitaarisen viisumin käyttöönottoa.
Ratkaisu 2: isommat pakolaiskiintiöt
Taloudellisesti parempi ratkaisu voisi olla pakolaiskiintiön kasvattaminen.
Siinä missä turvapaikanhakija on kuka tahansa, joka tulee tänne pyytämään apua, pakolaisella viitataan ihmisiin, joiden YK (tai tarkemmin UNHCR) on katsonut tarvitsevan turvaa ja suojaa.
Suomi otti viime vuonna 1 000 pakolaista. Tänä vuonna meille tulee 30 000 turvapaikanhakijaa, joista todennäköisesti noin 12 000 saa turvapaikan. Pieni pakolaiskiintiö ei siis mitenkään lopeta maahanmuuttoa Suomeen. Päinvastoin meille itsellemme syntyy vain vaikeuksia. Yritämme täällä hätäpäissämme majoittaa turvapaikanhakijoita ja yrittää käsitellä heidän asiansa nopeasti.
Miksi emme antaisi YK:n hoitaa hommaa?
UNHCR valitsee omat pakolaisensa esimerkiksi Jordaniassa tai Libanonissa pakolaisleireiltä. Järjestöllä on valmiiksi paljon työntekijöitä ja sen rahoitukseen osallistuvat muutkin kuin Suomi tai Euroopan maat.
UNHCR:n mukaan miljoona ihmistä tarvitsisi tänä vuonna paikan pakolaisena jostain turvallisesta maasta. Karkeasti laskien vain noin joka kymmenes saa paikan.
Pakolaiseksi pääseminen muistuttaa siis vähän lottovoittoa.
Entä jos se ei olisikaan enää lottovoitto, vaan arkea? Ihmissalakuljettajien bisnes muttuisi kerta heitolla huonosti kannattavaksi, raja-aitojen yli hyppivät turvapaikanhakijat vähenisivät ja entistä harvempi lähtisi vaaralliselle merimatkalle Välimeren yli.
Ongelma ratkaistu?
