Muistatko nämä kolme ysäriässää – päitä notkuttavat lapsiagentit

Kolme ässää nousi kansan huulille eilen, kun selvisi, että hallitusta lähtevät muodostamaan keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus Sipilän, Soinin ja Stubbin johdolla.

Ässät saivat ihmisten mielikuvituksen kukkimaan, ja tähän mennessä on nähty mitä erilaisimpia vertauksia. Eräs niistä on nostalginen piirretty Kolme ässää, jonka monet muistavat omituisesti päitä notkuttavista hahmoista.
 
– Hauska mielleyhtymä kyllä tämä kolme ässää, palauttaa muistoja mieleen, hymähtää piirretyn animaattori Mikko Kunnas.

Ohjelmassa seikkailivat lapset Salla ja Sakke sekä suuri keltainen koira Saastamoinen, joka kantoi salapoliisisalkkua mukanaan kaikkialle.
 
– Muistaakseni poika yritti olla vähän sellainen johtaja, mutta kyllä tyttö taisi olla vähän se fiksumpi. Koira oli vähän semmoinen hölmöläinen. Hyväntahtoisia hahmoja tietysti kaikki.

Rakensin hahmot pala-animaatiotekniikalla, eli tein 3 000 – 4 000 palaa, joista hahmot ja niiden liikkeet rakentuivat. 

Kunnas pohtii tovin kysyttäessä siitä, muistuttaako hänen kädenjälkeään oleva Kolme ässää jotenkin tosielämän hallitusässiä.
 
– Ehkä niissä yhteistä on semmoinen tavallisten asioiden ihmettely. Piirretyssä hahmot usein ihmettelivät jotain ihan tavallista asiaa ja lopulta ratkaisu oli kuitenkin hyvin yksinkertainen. Ehkä tämän kautta voisi nähdä samankaltaisuutta.

Lapset matkivat omituisesti käveleviä hahmoja

Sarja oli melkoinen menestystarina. Kunnaksen mukaan sitä myytiin lähes 30:een maahan. Yksi niistä oli Islanti.
 
– Sarjan käsikirjoittaja, kirjailija Simo Ojanen matkusti Islantiin ja vieraili eräässä päiväkodissa kirjailijan työn puitteissa. Hän oli sitten katsonut ihmeissään, kun lapset kävelivät omituisesti päitä heilutellen siinä päiväkodin pihassa. Ilmeni, että lapset matkivat Kolmen ässän kävelytyyliä, Kunnas hymähtää.

Ikimuistoinen kävelytyyli syntyi oikeastaan vahingossa.
 
– Rakensin hahmot pala-animaatiotekniikalla, eli tein 3 000 – 4 000 palaa, joista hahmot ja niiden liikkeet rakentuivat. Se oli hirveä homma ja lopulta kuvatessa nousi kylmä hiki, kun en saanut paloja pysymään hyvin paikallaan ja liikkeeseen tuli sellaista ikävää tärinää.

– Sitten kekkasin, että pannaan päät heilumaan oikein kunnolla. Se oli pakkoratkaisu, mutta lopputulos oli tyylillisesti hauska.