Ex-vanki mietti, pitäisikö tappaa vartija, että saisi apua – nyt hän auttaa muita

​

Vankien vertaistukitoimintaa järjestävän KRIS Suomen keskusliiton toiminnanjohtaja, itsekin entinen vanki, Timo Valkama on sitä mieltä, että joissakin yksilöön kohdistuvissa rikoksissa tuomioiden tulisi olla huomattavasti korkeampia. Silti hän on huolissaan kovenevista asenteista rikollisia kohtaan.

– Ennen kaikkea tämä on asennekysymys ja poliittinen kysymys. Mitä me ajatellaan vangeista ja siitä onko vanki luonteeltaan peto? Onko kerran rikollinen loppuelämänsä rikollinen? Uskotaanko me siihen, että tarvittavilla tukitoimilla ihminen voi muuttaa elämänsä suuntaa, kysyy Valkama.

"Rikoksen uusimisriski ei ole sidoksissa tuomion pituuteen"

Rangaistusjärjestelmän yleinen tavoite on estää rikollisuutta. Valkama korostaa, että pidemmät tuomiot eivät ole ratkaisu rikollisuuden vähentämiseen.
– Jos ajatellaan rikoksen uusimisriskiä, niin ei se ole sidoksissa tuomion pituuteen ollenkaan. Suurin osa vankiloissa olevista vangeista ei edes kuulu vankilaan. Heille olisi pitänyt antaa erilaisia tukitoimia jo kauan ennen vankilaan joutumista.

Valkaman mukaan tukitoimien puutteellisuus kertoo osin myös yhteiskunnan tilasta.

Viimeisen kerran kun vapauduin, ajatus oli se, että pitäisikö tappaa vartija, että loppuisi tää ramppaaminen. Siviiliin tuleminen ahdisti, pelotti, masensi ja vitutti.

– Kuntien talous on kuralla ja kamppaillessaan talouskehyksensä kanssa ne ovat alkaneet säästää erilaisista sosiaali- ja terveuspalveluista. Kun ennaltaehkäisevään työhön ei ole riittävästi resursseja, niin ongelmat menevät ihmisten elämässä pitkälle ennen kuin joku siihen puuttuu, Valkama pohtii.

"Liian moni vanki vapautuu muovikassi kädessä ilman tietoa siitä, mihin menee"

Timo Valkama tietää mistä puhuu, sillä on itsekin lusinut ja kamppaillut päihdeongelman kanssa. Valkaman mukaan edelleen "liian moni vanki vapautuu muovikassi kädessä ilman tietoa siitä, mihin menee". Juuri vapautumisen jälkeen vankien kuolleisuus onkin moninkertainen verrattuna saman ikäisten kuolleisuuteen ylipäänsä.

– Ymmärrän hyvin, että ihmiset tulevat epätoivoisiin pisteisiin, kun mikään ei suojaa. Viimeisen kerran, kun vapauduin,  ajatus oli se, että pitäisikö tappaa vartija että loppuisi tää ramppaaminen. Siviiliin tuleminen ahdisti, pelotti, masensi ja vitutti. Tiesin, että kun pääsen vapaaksi, jatkan käyttämistä ja sitä elämäntyyliä, joka vie takaisin vankilaan, kertoo Valkama.

Vartijan tappaminen olisi taannut Valkamalle pitkän vankilamajoituksen eli edes jonkinlaisen varmuuden tulevaisuudesta.

Villeimmissäkään unelmissa en osannut kuvitella, miten rikasta elämä rikoksettomana ilman päihteitä voisi olla.

Siihen aikaan, kun Valkama istui vankilassa, tarjolla ei ollut päihdekuntoutusta. Omien sanojensa mukaan hän vetäytyi viimeisen kerran vapauduttuaan neljän seinän sisään tekemään "hidasta itsemurhaa". Sieltä hänet pelasti sattumalta käymään tullut kaveri, joka vei Valkaman kuntoutukseen. Se kannatti, sillä kuntouduttuaan Valkama teki kymmenen vuoden työuran päihdeongelmaisten kanssa. KRISissä hän on ollut mukana vuodesta 2004 lähtien.
– Villeimmissäkään unelmissa en osannut kuvitella, miten rikasta elämä rikoksettomana ilman päihteitä voisi olla, sanoo Valkama.

"Vangit ovat aikuisväestön köyhin ja sairain väestönosa"

Lukemattomia vankeja vertaistukityössä kohdannut Valkama omaa vahvan näkemyksen siitä, miten rikoksia vähennetään.

– Kaikista oleellisin ja tärkein juttu on, että mennään vankeinhoidossa sitä kohti, että pystytään vähentämään uusimisriski. Se tarkoittaa, että vankilassa pitää olla tukea ja kuntouttavaa toimintaa. Ja se tuki ei saisi katketa, kun vanki pääsee ulos, Valkama sanoo.

Valkaman mukaan ongelma on, että kunnan sosiaalitoimi ei aina maksa vapautuvalle päihdekuntoutusta. Hänen kohdallaan huumekuntoutus antoi korvaamattomia työkaluja pärjätä elämässä. 

– Vangit ovat aikuisväestön köyhin, syrjäytynein ja sairain väestönosa. Peruspuitteet pitäisi olla jokaiselle vankilasta vapautuneelle kunnossa. Jos vapautuu suoraan kadulle ilman asuntoa ja työpaikkaa, on iso riski, että vanhat kaverit ovat vastassa ja homma jatkuu, pohtii Valkama.

Harvassa ovat ne tarinat,  jossa joku lopettaa päihteidenkäytön, rikokset ja raitistuu rappukäytävässä ilman apua. Se on liian romanttinen kuvitelma. 

Valkaman mukaan ongelma on se, että Suomessa ei ole erillistä vankilasta vapautuneiden jälkihoitojärjestelmää. Vankeinhoito ottaa siitä enemmän vastuuta kuin kunnat. Vankilassa vanki on valtion vastuulla, vapauduttuaan hänestä vastuussa on kunta. Kun kunnat säästävät, kolmas sektori eli Krisin tapaiset järjestöt joutuvat kantamaan vastuuta, joka kuuluisi kunnalle.

– Harvassa ovat ne tarinat, jossa joku lopettaa päihteidenkäytön, rikokset ja raitistuu rappukäytävässä ilman apua. Se on usein liian romanttinen kuvitelma, Valkama summaa.

Timo Valkama ja kuukausi sitten vapautunut kuutisen vuotta istunut Barski olivat vieraina Kioskin tiistain lähetyksessä.  Katso lähetys tästä.