Arjen ketutuksesta syntyy hienoja runoja. Mutta miten – näyttelijä Antti Holma?

Holma väittää, että tietyllä tavalla hyvin yleväkin runous lähtee alhaisista aiheista, kuten märistä sukista.

Näyttelijä, käsikirjoittaja ja kirjailija Antti Holma julkaisi kesällä runoteoksen Kauheimmat runot. Holman mielestä huumori taipuu runouteen oikein mainiosti.

– Lyhykäisesti ja teknisesti, niin huumorihan taipuu runouteen erinomaisesti siksi, että runo on helposti noin vitsin mittainen.

Myös kieli ja sillä leikkiminen on yksi Holman huumorin lähtökohdista.

Apinoinnin vaara

Holma on omien sanojensa mukaan aina sanoissa kiinni. Siksi hän esimerkiksi proosaa kirjoittaessaan pyrkii olemaan lukematta muita kirjoja, koska apinoinnin – kieleen ja rytmiin tarttumisen – vaara on suuri.

– Tässä Kauheimmat runot –kirjassa, niin mä käytin sitä niin kuin sumeilematta hyväkseni. Mä todella apinoin, enkä yhtään pidätellyt itseäni.

Holman runoista suurin osa on Facebook-päivityksiä. Aivan kuten hänen mukaansa suurin osa entisaikojen runoudestakin. Vai miten päin se nyt meni?

– Sanotaan näin, että jos Eino Leinolla olisi ollut Facebook, niin hän olisi kirjoitellut semmosia päivityksiä, kuten Kyltyyri, jossa hyvin hilpeästi suomitaan suomalaisten kulttuurielämää.

Eino Leino vs. Reino Leino

Yksi Holman apinoinnin kohteista on juuri runoilija Eino Leino. Holma ei ole kuitenkaan parodioinut runoilijoiden yksittäisiä runoja, vaan ottanut käsittelyyn Leinon nuoruuden aikojen runojen tyylin.

– Leinon hyvin ylevissäkin runoissa arkinen ketutus on usein läsnä. Mä väitän, että kun niitä on siellä Kämpin nurkassa rustailtu, niin aiheiden ytimessä ei ole välttämättä ollut sellainen valtaisan suuri elämäntuska, vaan darra.

Holma uskaltaakin väittää, että tietyllä tavalla hyvin yleväkin runous lähtee alhaisista aiheista. Ja samaa muotoa hän toteutti Kauheimmissa runoissaan – ainakin Reino Leinon tapauksessa.

– Ne mun aiheet lähtee sieltä niin kuin aivan keittonurkkauksen nurkasta ja jotenkin kastuneista sukista.

Huumorin kukka, paras kukka?

Holman saama palaute runoista on tehnyt miehen iloiseksi.

– Sellaiset ihmiset, jotka ovat jotenkin kohdanneet karmeaa vitutusta elämässään, niin he ovat myös löytäneet jotain huumoria näistä runoista. Tai sellaista iloa, niin siitä mä olen ollut kauhean onnellinen.

Tämä siksi, että Holman runojen lähtökohta on, että kaikki on paskaa.

– Ja jos jollain tavalla pystyy sen läpi nauramaan, niin sitten on mahdollisuus toipua ja jatkaa eteenpäin.

Ja kaikesta tästä esimerkikkinä olkoon Reino Leinon runo Hibernus liittyy marraskuiseen Helsinkiin, sunnuntaina.

Halkovi hallatar sieluni suljetut ummut. Silmäin pinnalla jää – syvä, ankara, tumma. Viimojen viulut soivat ja marraksen rummut. Kauneutta jos en nää, niin onko se vittu nyt kumma?

Jutun jakokuva: Otava/Dorit Salutskij​

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00