Aleksi "Mentaalisavuke" Rantamaan kolumni: Miksi pitäisi elää ennalta määrätyn lokeron sääntöjen mukaan

Sulla on penis, niin sä oot mies. Sulla on vagina, niin sä oot nainen. Parasta käyttäytyä sen mukaan. Ai miksi? Sitä minäkin olen miettinyt. Siksi etteivät muut ihmiset pitäisi sinua erilaisena?

Olisiko erilaisuus erilaisuutta, jos olisi normaalia olla just sellainen kuin on? Jos ei pitäisikään elää sen ennalta määrätyn lokeron sääntöjen mukaan?

Naisilta odotetaan tyylikästä käyttäytymistä, meikit naamaan, korkkarit jalkaan ja joku kiva hajuvesi päälle. Lökäreissä ja hiukset sotkuisena kulkevaa naista katsotaan kieroon. No, miehenä voin kokemuksella sanoa, että ketään ei kiinnosta, jos minä kuljen paskaisena lökäreissä.

Jos ei pitäisikään elää sen ennalta määrätyn lokeron sääntöjen mukaan?

Mutta ai että, jos en olekaan kiinnostunut autourheilusta tai videopeleistä, niin minussa on jotain vikaa. Tuntuuko tyhmältä? Mitä järkeä?

Miksi asetamme ihmiset tiettyyn laatikkoon, jolta odotamme tiettyjä asioita pelkän housuissa olevan värkin takia?

Wikipediaa lukiessani silmiini osui lause ”sukupuoliroolit viittaavat ihmisten käsitykseen siitä, miten eri sukupuolta olevien tulisi olla." Siis kuulostaa niin typerältä kuin kuulostaa vaan voi. Kuka sen määrittää, mikä tai miten sun tai mun pitäisi olla? Kenen elämään se vaikuttaa muuhun kuin omaan?

Kuka sen määrittää, mikä tai miten sun tai mun pitäisi olla?

Jos mä pukeutuisin tästä lähin joka päivä niin kuin naiset yleisesti pukeutuvat, niin SE EI VAIKUTTAISI KENENKÄÄN MUUN ELÄMÄÄN, mutta silti mut tuomittaisiin täysin kajahtaneeksi. On se kyllä kumma, että ihminen on käynyt Kuussa, mutta ei voi hyväksyä, että joku toinen ajattelee eri tavalla kuin itse. Ei voi muuta kuin ihmetellä.

Jos olet sitä mieltä, että Tommi 4v, joka leikkii mieluummin nukeilla kuin autoilla, on rikkinäinen tavalla tai toisella: olisikohan aika nyt pikkuhiljaa heräillä tähän päivään? Olisiko aika hieman kyseenalaistaa omaa maailmankuvaa tai ehkä jopa kurkata sen oman turvallisen laatikon ulkopuolelle ja tajuta, että maailma ei olekaan ihan niin simppeli paikka mitä luulet?

On se kyllä kumma, että ihminen on käynyt Kuussa, mutta ei voi hyväksyä, että joku toinen ajattelee eri tavalla kuin itse.

Kevennykseksi on pakko antaa suuri hatunnosto korkkareita säännöllisesti käyttäville ihmisille. Arviolta kaksi tuntia tallasin Helsingin katuja suhteellisen korkeissa korkkareissa, ja jalkani olivat kuin paremman lihamyllyn läpikäyneet. Mainittakoon, että olihan se siistiä olla huomattavasti pidempi.

Aleksi Rantamaa

Katso koko lähetys: