Aleksi "Mentaalisavuke" Rantamaan kolumni: Tykkäykset – virtuaalinen heroiini

Tykkäykset määrittää sut ihmisenä ja mä en voi tehdä asialle yhtään mitään, kirjoittaa Aleksi Rantamaa.
Aleksi. Kuva: Aki-Pekka Sinikoski

Eikö olekin hienoa, että näin sosiaalisen median aikakautena lähes kenellä tahansa meistä on mahdollisuus saada varttinsa feiminä?

Kuka tahansa älypuhelimen tai tietokoneen omistava voi jakaa parhaat leukansa ja syvimmät ajatuksensa. Ihmisillä on luonnollinen tarve olla suosittu ja koskaan se ei ole ollut yhtä helppoa kuin nykyään. Etkö usko? No, se että minunlaisellani jätkällä on kuusinumeroinen seuraajaluku ja seitsemännumeroinen tykkääjäluku kertoo jo jotain helppoudesta. Kuulostaa ihan siistiltä eikö vaan?

Mitä sitten, kun niitä seuraajia ja tykkääjiä ei vain kerrykään?

No, kolikolla on kääntöpuoli niin kuin arvata saattaa. Mitä sitten, kun niitä seuraajia ja tykkääjiä ei vain kerrykään? Oletkin kaveriporukasta se vähiten seurattu tyyppi? Kukaan ei sitä asiaa kommentoi, mutta kuitenkin hiukan säälien selän takana puhuu paskaa. Asettaa aika kovat paineet olla jotain, mitä ei oikeasti ole.

Olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että elin lapsuusvuoteni ilman sosiaalista mediaa. Sai oikeasti tehtyä jotain merkityksellistä. Kirjaa ei kaivettu kaapista vain siksi, että siitä sai otettua coolin instakuvan. Kirja kaivettiin kaapista, että sitä luettiin.

Jos mokasit jossain, ei tarvinnut pelätä, että video mokailustasi on minuuttien päästä tuhansien silmien edessä. Nykyään tuntuu, että kun pieraiset yksin himassa niin pian luet somesta, että olet ulostanut Narinkkatorilla housuusi. Ai miksikö? Ihmisiä kiinnostaa negatiiviset asiat. Miettikää uutisia, heittämällä 90% niistä on negatiivisia. Joku tekee jotain tyhmää, niin on varmaa, että toinen postaa sen someen. Ai miksikö? SAADAKSEEN TYKKÄYKSIÄ.

Hei ihan tosi, ei se nyt oo ihan fine, että 13-vuotiaat ”joutuu” postaamaan paljastavia kuvia itsestään saadakseen tykkäyksiä. 

Kyllä siitä tulee hieman huono olo, kun somea selatessani etusivulle pompahtaa likimäärin 13-vuotiaan tytön bikinikuva, jossa alla lukee ”tykätkää jos oon mielestänne hyvässä kunnossa”. En tiedä kuulostanko mielenipahoittajalta tai kehityksen kärryistä pudonneelta, mutta hei ihan tosi, ei se nyt oo ihan fine, että 13-vuotiaat ”joutuu” postaamaan paljastavia kuvia itsestään saadakseen tykkäyksiä ETTEI KOULUSSA KIUSATTAISI KUN NIITÄ TYKKÄYKSIÄ EI OLE.

Tykkäykset määrittää sut ihmisenä ja mä en voi tehdä asialle yhtään mitään.

Kun päivittelen tässä, kuinka kamalaa kaikki on, niin saattaisi luulla että mulla on joku ratkaisu tähän. Arvatkaa mitä? Ei ole. Tykkäykset määrittää sut ihmisenä ja mä en voi tehdä asialle yhtään mitään. Eikä voi kyllä oikeastaan kukaan muukaan. Jos jollakin on jonkinsortin ratkaisu siihen, että lapset viettää aikansa miettien, kuinka saada enemmän tykkäyksiä kuin naapurin Mirja, niin kertokaa.

Mitä sitten, kun niitä tykkäyksiä on eniten porukasta? Tai koko koulusta? Onko sitten asiat hyvin? Kokemuksella voin kertoa, että se on oma helvettinsä, mutta puhutaan siitä joku toinen kerta.

Tykätkää, mutta tykätkää toisistanne.

Aleksi Rantamaa

Katso koko lähetys:

 

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00