Äidin koskettava vetoomus mekkoon pukeutuvan poikansa nimittelijöille: "Lapseni EI ole drag queen. Hän on Lenni"

Äidin koskettava kirjoitus poikansa kohtelusta leviää Facebookissa. Päivityksessä äiti kertoo, miten muut vanhemmat nimittelevät ja homottelevat glitteristä sekä pinkistä pitävää 4-vuotiasta poikaansa – pojan kuullen.

 

Ruutukaappaus äidin koskettavasta Facebook-päivityksestä.​
Ruutukaappaus äidin koskettavasta Facebook-päivityksestä.​

Lue koko koskettava päivitys tästä tekstimuodossa

Nyt tarttee avautua:

Meillä on nelivuotias lapsi. Ihana, iloinen ja vauhdikas lapsi, joka sotun perusteella on poika.

Meidän poika tykkää vaaleanpunaisesta, kimalluksesta, Hello Kittystä ja nukeista. Ja jalkapallosta, ryhmä Hausta, jääkiekosta, junista ja eläimistä. Mistä nyt lapset tuppaa pitämään. Hän pukeutuu tyylilleen uskollisesti milloin futispaitaan ja milloin vaaleanpunaiseen mekkoon, ja pitää pitkää, paksua tukkaansa usein pinneillä poissa silmiltä. Pojallamme on paljon kavereita, niin tyttöjä, kuin poikia. Hänelle ne tosin on vain kavereita kaikki.

Poikamme harrastaa luistelua. Ei jääkiekkoa, vaan taitoluistelua. Treenikavereina on pelkkiä tyttöjä, mutta väliäkö sillä. Kivoja kavereita kaikki.

Mutta sitten on vanhempia.

Poikamme leikki jäähallilla parin ikäisensä jääkiekkoilijan kanssa. Hoputin lasta kohti pukukoppia, jolloin kaverit jäivät kyselemään vanhemmiltaan, miksi "toi poika" ei tule treeneihin heidän kanssaan. "Eiköhän se sovi paremmin tonne tyttöjen kanssa" totesi isi toiselle ja nauraa hekotti päälle. Ja meidän nelivuotias kuuli kaiken. Ja ymmärsi, että kyse on "tyttöjen jutuista": pinkistä luistinlaukusta ja vaaleanpunaisista kengistä. Itse hämmennyin niin, että en saanut edes sanottua mitään takaisin. Olin hiljaa, ja se kaduttaa.

"Ettekö ole huolissanne, ettei siitä vaan h-o-m-o-a tule?"

Tänään olimme poikaluistelijoille tarkoitetussa valmennustapahtumassa. Poikamme ei sinänsä "vertaistukea" ole kaivannut, mutta ajattelin, että tulevaisuutta ajatellen tämä voisi olla ihan hauska juttu. Eräs äiti rupesi kesken lounaan huutelemaan, kuinka täällä on nyt "yksi tyttö" joukossa meidän lapseemme viitaten. Järjestäjötaho totesi, että ruokailemassa on vain treeneihin osallistuneita poikia, mutta äiti jatkoi inttämistä, että "eikä ole, tuo yksi on ilmiselvä tyttö!" Tällöin puutuin asiaan ja ilmoitin, että kyseinen lapsi on kyllä poika, mutta äiti ei luovuttanut. "Tuo on kyllä tyttö! Kato sen kenkiäkin!" Tällöin ilmoitin hyvin tiukasti olevani kyseisen lapsen äiti ja väitän tietäväni lapseni sukupuolen. Lapsi kuuli kaiken, tietenkin.

Sitten on ne meille vanhemmille hassuttelevat vanhemmat. Niitä riittää joka puolella. Läpällähän ne vaan heittää, onhan pinkkiin pukeutuva poika hassunhauska juttu. Että "hehheh, ettekö ole huolissanne, ettei siitä vaan h-o-m-o-a tule?" "Korujakin on, siitähän tulee vielä hyvä drag queen!" "Onkos isä ylpeä pojastaan?"

Tai sitten jotain hienovaraisempaa. Ja lapsi kuulee kaiken. Tai ne suoraan lapselle kuittailevat aikuiset. Jotka kertovat, ettei lapsi voi olla keijuprinsessa, koska hän on poika. Kuinka hän ei voi pitää mekkoa, koska hän on poika. Näitäkin on, uskookaa pois.

Mutta nyt mulle alkaa riittää. Minun lapselleni on juuri nyt hirveän tärkeää olla poika. Mutta miksi te, aikuiset, ette anna hänen olla poika omalla tavallaan?

Lapseni EI ole nelivuotias drag queen. Hän EI ole vitsi. Hän on Lenni.

Yle TV2 arkisin 19.30—20.00